Sipoonkorpi

Lähdimme isänpäivänä retkeilemään Sipoonkorpeen sateen uhkasta välittämättä. Kuljimme reitin osittain Kalkinpolttajanpolkua ja osittain kansallispuiston polkuja seuraillen. Kalkinpolttajanpolku oli merkitty valko-vihrein reittimerkein, joten alkumatkasta emme eksymään päässeet.




Reitti alkoi osoitteesta Kalkkiuunintie 17, jossa sijaitsee muutamalle autolle tehty parkkipaikka. Parkkialue ei ole millään tavalla merkitty ja kannattaakin ajaa tien päähän vaikka navigaattori ilmoittaisi saapumisesta määränpäähän jo aiemmin. Pilvisestä säästä huolimatta oli parkkipaikka täynnä, joten autoja oli parkissa jo tien varressa ja jonon jatkoksi mekin auton jätimme.


Melko pian reitin alusta löytyi Kalkinpolttajanpolun laavu, jossa on tulentekopaikka ja WC. Emme jääneet häiritsemään perheiden evästaukoa vaan jatkoimme matkaa kohti Roxbäckenia.


Kuten jo aiemmissa blogipostauksissa on tullut todettua, on kesä ja syksy pääkaupunkiseudulla ollut erittäin sateinen. Tästä saatiin jälleen todisteita myös Sipoonkorvessa.


Reitti osoittautui hieman haasteelliseksi suurten korkeuserojen ja juurakkoisten polunpintojen vuoksi. Jyrkässä rinteessä kulkemista helpottivat rappuset, jotka olivat hyvässä kunnossa ja kulkeminen rappusia pitkin niin alas kuin ylöskin oli vaivatonta.







Roxbäckenille kiivettyämme, avautui näkymät kalliolta peltojen yli aina Fazerin tehtaille ja Vuosaaren satamaan saakka.







Jatkoimme matkaa seuraten valko-vihreitä reittimerkkejä. Vesisateet olivat saaneet veden virtaamaan useissa paikoin hyvin vuolaana ja pysähdyimmekin useassa kohdin ihastelemaan metsäpuroja.


Sateen jälkeen sai askeliaan sovitella jossain kohdin hyvin tarkkaan, jottei kallioiden pinnalla oleva sammal karannut alta tai jalka uponnut polvea myöden mutaan tai lätäkköön.






Kalkinpolttajanpolun tultua Kalkkiuunitielle, jatkoimme matkaa suunnittelemaamme reittiä pitkin kansallispuiston maisemiin ja sieltä pienen matkan Bisajärventietä pitkin kohti Sipoonkorven aarniometsiä.




Tälläkin reitillä jouduimme etsimään vaihtoehtoisia reittejä, sillä vesi oli paikoitellen vallannut polun käyttöönsä.


Metsästä laskeuduimme alas niitylle ja lähdimme kulkemaan metsäautotietä pitkin. Samalle tielle osui myös muutama pyöräilijä, jotka saivat tehdä tosissaan töitä pysyäkseen pystyssä märällä ja mutaisella tiellä. Navigaattorin seuraaminen oli jäänyt vähemmälle ja huomasimme reittimme kääntyneen metsään jo ennen pyöräilijöiden kohtaamista.


Yritimme oikaista metsän poikki takaisin polulle, mutta saimme pian huomata tehtävän mahdottomaksi. Palasimme metsäautotietä pitkin takaisin polun päähän ja ylitimme metsässä olevan vesiesteen suhteellisen kuivin jaloin siltaa myöden.


Jatkoimme matkaa kohti parkkipaikkaa hämärän jo laskeutuessa metsään. Polku nousi viimeisiä kertoja ylös kalliolle, josta löytyi Viirilän hiidenkirnu. Jääkauden jäätikköjen sulamisvedet ovat todella pyörittäneet Viirilän kalliolla jauhinkiviä kaivertaen kallioon melko symmetrisen ja sileäreunaisen kolon.



Hiidenkirnulta laskeuduimme jälleen alas kuusikkoon ja jatkoimme viimeiset kilometrit suurimpia vesilätäköitä väistellen. Vielä ennen parkkipaikalle saapumista saimme kuunnelle puron iloista solinaa veden virratessa nopeaa vauhtia kohti Sipoonjokea.


Sipoonkorpeen kuuluukin monenlaisia metsiä, soita ja kulttuurimaisemia. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot paikoitellen suuria. Alueella on lisäksi paljon korpia ja pienialaisia suoalueita. Sipoonkorven metsät ovat monin paikoin kuusivaltaisia. Osa alueen metsistä on arvokasta, luonnontilaisen kaltaista vanhahkoa metsää. Näkemistä ja kokemista Sipoonkorvessa riittää.
 Reitti Movescountissa
Reitille tuli pituutta kaikkine mutkineen 11.6 kilometriä ja aikaa retkeen kului 2h 48min.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanikan luontopolku ja Kasavuori

Kauhalan ulkoilualue

Elovaaran ulkoilualue