Tremanskärrin ja Kalajärven luonnonsuojelualueet

Ensimmäisen kvartaalin tullessa täyteen marraskuun lopussa, oli kilometrejä kertynyt 200, joten hieman jäätiin tavoitteesta - täytynee kiriä jossakin vaiheessa. 

 Pikkujoulut on nyt juhlittu, joten suuntasimme Suomen 100-vuotis Itsenäisyyspäivänä Tremanskärrin ja Kalajärven luonnonsuojelualueille, jonne olimme suunnitelleet reitin Movescountilla. Emme saaneet autoa suunnitellulle lähtöpaikalle, joten jätimme auton Tremanskärrin luontopolun alkuun.

Pitkästä aikaa aurinko näyttäytyi ja pääsimme kulkemaan koko retken kuivassa säässä. Pääkaupunkiseudulle satoi eilen muuta sentti lunta, joten maisema oli muuttunut syksyn harmaudesta talviseksi valkeudeksi. Toki ilmanlämpötila varmisti sen, että pääsimme edelleen hyppimään kuralätäköiden ja pienten metsäpurojen yli.

Tremanskärrin luontopolulle pääsee kuntorataa pitkin, joten alkumatkasta pääsimme etenemään hyvää lenkkeilyvauhtia. Pian reittimme kuitenkin kääntyi metsäpolulle, jossa lumi oli liukastuttanut puiden juuret ja kalliot, joten kulkumme hidastui retkeilyvauhdiksi. 

Melko pian polku saapui Tremankärrin suoalueelle, joka on hieno, noin 45 hehtaarin kokoinen Espoolaisen suoluonnon lippulaiva. Tremanskärr on nuori keidassuo, jossa on keidassoille tyypillisesti muuta ympäristöä korkeammalla oleva keskustasanne, joka luo vähäravinteisen ympäristön. 

Tremanskärrin keskustasanne on mäntyä kasvavaa rämettä, jolla viihtyvät myös isot varvut, kuten suopursu ja juolukka, sekä paikoin runsaat karpalot ja lakat. No, suomarjoja ei enää tähän vuoden aikaan ollut nähtävissä, mutta mielenkiintoinen puusto loi tunnelmaa Itsenäisyyspäivän retkelle.

Tremanskärr kuuluu Natura 2000-verkostoon sekä valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja onkin lähes kokonaan luonnonsuojelualuetta. Suojelun ansiosta suoalue on säilynyt luonnontilaisena ja on yksi monipuolisimpia suoalueita pääkaupunkiseudulla.

Pitkospuiden päättyessä kuljimme pienen matkan reitti 2000 pitkin. Reitti 2000 on 110 km pitkä ulkoilureitti, joka alkaa Helsingin Laaksosta ja kiertää Nuuksion järviylängöllä. Reittiä pitkin tulimme Kurkijärven rantaan, josta matka jatkui kohti luonnonsuojelualueella olevalle lammelle, jonka nimeä ei kartalta löytynyt.

Tremanskärrin luonnonsuojelualueelta saavuimme Serenan kautta Vihdintien varteen. Vihdintien ylityksen jälkeen kävelimme muutaman sata metriä kevyenliikenteen väylää pitkin kohti Luukkia. Pian kuitenkin palasimme takaisin metsään, tällä kertaa Vihdintien länsipuolella sijaitsevaan Kalajärven kallioiden luonnonsuojelualueelle.

Kalajärvenkallioiden luonnonsuojelualue on rikasta kalliometsää, jota luonnehtivat suuret korkeusvaihtelut ja kalliojyrkänteet. Kallioiden välisissä painanteissa ja alavammilla mailla esiintyy erilaisia suotyyppejä. Kalajärven eteläosassa sijaitsee rantasuo ja järven laskupuroa reunustava korpi runsaslahopuustoisine reunametsineen. 

Kalajärven rannasta jatkoimme matkaa Kalittomalle. Hirbölebergenin kallioiden välissä sijaitseva Kaliton on pieni umpeen kasvava lampi, jota ympäröi nevareunus. Lammen ympäristössä on myös rämettä ja korpea sekä havumetsää. Noin 2,5 hehtaarin kokoinen Kalittoman neva on paikallisesti arvokas luontokohde. 

Matkamme jatkui Hiirisuon kautta Kalajärventielle ja takaisin Tremanskärrin luotopolun aloituspisteessä sijaitsevalle autollemme. Reitti kulki lähes kokonaisuudessaan luonnonsuojelualueilla, kulkeminen oli vaivatonta ja maisemat kokemisen arvioiset vielä näin talviolosuhteissakin. Aurinkoinen keli kruunasi päivän.

Matkaa retkelle tuli kokonaisuudessaan 11.2 kilometriä ja aikaa matkan kulkemiseen kului 2 tuntia ja 21 minuuttia.