1000 kilometriä

Viime yönä oli satanut lunta tai lähinnä loskaa, jonka vuoksi - ja osittain myös kiireisen aikataulun, päätimme jättää metsäretkeilyn väliin. Otimme siis varman päälle ja piirsimme Movescountilla 10 kilometrin reitin Vantaanjoen varteen. Lähdimme liikkeelle Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarhalta, osoitteesta Pakilan rantatie 1.  Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarha poikkeaa rakentamistavaltaan muista helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista. Alueelle suunniteltiin yhteensä 113 palstaa, joista käyttöönottovuonna 1977 vuokrattiin ne palstat, joille viljelijät sitoutuivat rakentamaan itse puutarhamajat. Näiden lisäksi kaupunki rakennutti alun perin puutarhamajat 37 palstalle.  Puutarhalta lähdimme kulkemaan Vantaanjoen vartta pitkin kohti Haltialan tilaa. Ennen Haltialaan saapumista kävelimme kuitenkin Tuomarinkylänkartanon ohitse, jossa on  1800-luvulta peräisin oleva puistoalue. Kustavilaisen tyylin kartano on Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämä ja yhdessä tallien kanssa aktiivisesti   r

Sateen ropistessa jälleen kerran ikkunaan, lähdimme retkeilemään toiselle puolelle kaupunkia. Ajoimme Kallvikinniementien parkkipaikalle, josta suuntasimme merenrantaan Villa Ullaksen pihapiirin kautta. Merenrantaan päästyämme siirryimme kävelemään pitkin luontopolkua, jota ympäröi kauniit männyt. Sää oli tälle syksylle tavanomainen, vettä tuli lähes kaatamalla ja maisemaa ympäröi jo tuttuakin tutumpi harmaus. Sadetakit päällä ja huput syvällä päässä lähdimme kulkemaan kohti Kallahdenharjun luonnonsuojelualuetta. Kallahdenharjun luonnonsuojelualue sijaitsee Kallahdenniemessä, joka on virkistyskäytössä oleva ulkoilualue lähistön - ja miksei vähän kauempaakin tuleville asukkaille. Niemellä sijaitsee myös muutama muu suojeltu luontokohde, sekä suosittu uimaranta. Niemi kuuluu kokonaisuudessaan Helsingin  Natura 2000  -alueisiin . Vesisateesta huolimatta Kallahdenniemen uimarannalla näkyi lenkkeilijöitä, retkeilijöitä ja muutama purjelautailijakin.

Lähdimme isänpäivänä retkeilemään Sipoonkorpeen sateen uhkasta välittämättä. Kuljimme reitin osittain Kalkinpolttajanpolkua ja osittain kansallispuiston polkuja seuraillen. Kalkinpolttajanpolku oli merkitty valko-vihrein reittimerkein, joten alkumatkasta emme eksymään päässeet. Reitti alkoi osoitteesta Kalkkiuunintie 17, jossa sijaitsee muutamalle autolle tehty parkkipaikka. Parkkialue ei ole millään tavalla merkitty ja kannattaakin ajaa tien päähän vaikka navigaattori ilmoittaisi saapumisesta määränpäähän jo aiemmin. Pilvisestä säästä huolimatta oli parkkipaikka täynnä, joten autoja oli parkissa jo tien varressa ja jonon jatkoksi mekin auton jätimme. Melko pian reitin alusta löytyi Kalkinpolttajanpolun laavu, jossa on tulentekopaikka ja WC. Emme jääneet häiritsemään perheiden evästaukoa vaan jatkoimme matkaa kohti Roxbäckenia. Kuten jo aiemmissa blogipostauksissa on tullut todettua, on kesä ja syksy pääkaupunkiseudulla ollut erittäin sateinen. Tästä saatiin jälleen