1000 kilometriä

Tämän kertainen iltaretkemme kohdistui Porkkalaan. Ennen Porkkalanniemeä päätimme kuitenkin ensin pysähtyä Högbergetin luolalla. Haimme luolasta tietoa Googlen avulla ja kirjoitusten mukaan monella on ollut vaikeuksia löytää sopivaa reittiä luolalle, koska luola sijaitsee yksityisasutuksen laitamilla. Ajelimme pitkin Porkkalantietä ja päädyimme jättämään auton Porkkalantie 152 kohdalla olevalle, puomein varustellulle, metsätielle. Pujottelimme puomin ohi ja pian saavuimmekin ensimmäiselle reittimerkille.  Reittimerkkejä seuraten ja Google Mapsin avustuksella lähdimme kulkemaan kohti maaäidin syvintä olemusta.  Ennen luolalle saapumista ihailimme Porkkalan maisemia korkealta kalliolta. Ja löytyihän se luolakin!  Edessämme aukesi mielenkiintoisen muotoinen luola - luontoäidin kohtu.  Högbergetin luolan muoto selittyy sulamisvesillä, joiden valtava paine on kovertanut sen kallioon jääkauden aikana.  Luola on noin kaksi metriä korkea, ja sillä on leveyttä metrin verran. Voidaan epäillä, et

 Högbergetin luolaan tutustumisen jälkeen jatkoimme matkaa Porkkalanniemeen. Tällä kertaa jätimme auton parkkiin Vetokannaksen parkkipaikalle, josta kiipesimme suoraan kalliolle ja lähdimme kulkemaan Vetokannaksen taivalta pitkin kohti Porkkalanniemen kärkeä. Kuljimme kivistä polkua ja pian saavuimmekin ensimmäiselle taukopaikalle. Kaunis kesäilta oli saanut retkeilijät liikkeelle ja Tiiran taukopaikalla riitti kuhinaa. Paljon oli myös retkeilijöitä tullut paikalle yöpymistarkoituksessa. Tiiran taukopaikalta matka jatkui Vetokannaksen reittiä pitkin upeille kallioille. Kalliolla kulkeminen sujui vaivattomasti, eikä muita ihmisiä reitillä näkynyt. Vetokannaksen taipaleen varteen sijoittuu useita keittokatoksia, upeita merimaisemia ja pronssikautisia hautaröykkiöitä. Vetokannaksen taipaleelta siirryimme kulkemaan Telebergetin lenkille, joka on merkitty maastoon keltaisin reittimerkein. Reittiä kehystivät upeat käkkärämännyt sekä kuviot kallion pinnassa.  Telebergetin lenkki, joka on help

Kesäloman päättyessä ja arjen aherruksen taas alkaessa, otimme vielä viimeisiksi retkikohteiksi Hangon tulliniemen sekä vieläkin lähempänä olevan Espoon Kasavuoren. Vaikka Espoota olemmekin kolunneet ristiin rastiin ja Kasavuoren alta monet kerrat kulkeneet, oli kiipeäminen Kasavuorelle vielä jäänyt tekemättä. Lähdimme Hanikan luontopolulle mustikkametsän siimekseen eli Matasaarentieltä, Suinonsalmelta. Matasaarentieltä reitti luontopolulle löytyi helposti, sillä tienvarressa oli viitta osoittamassa suuntaa. Hanikan luontopolun keltaiset reittimerkit olivat myös hyvin havaittavissa. Mustikoiden jäädessä taakse, lähti reitti kulkemaan pitkin kalliomänniköitä. Kalliolla kulkeminen oli vaivatonta ja retki eteni hyvää tahtia Hanikan luontopolun maisemia ihaillen. Sundsbergetin kalliolla on  muun muassa kaksi pronssikautista hautaröykkiötä sekä jääkauden tuoma suuri rapakivinen siirtolohkare. Kalliolta laskeuduimme alas metsän siimekseen ja Suvisaarentien varteen. Tässä kohtaa poikkesimme