1000 kilometriä

Kolille kipusi merkittävä ja ihmetystä herättävä kolmikko kesällä 1892 - Juhani Aho, hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt ja ystävä Eero Järnefelt. Venny kuvasi maisemaa matkapäiväkirjassaan:  "Kolilla oli satumaisen kaunista: niityt, haat, lehmisavut ilta-auringossa. Taustalla siintävät vaarat."   126 vuotta myöhemmin Kolin maisemia lähdimme ihailemaan me, kaksi keski-ikäistä ja vähemmän ihmetystä herättävää retkeilijää, joiden suurissa s uunnitelmissa oli kiertää Herajärven pohjoinen 35 kilometrin mittainen reitti.  Kirjauduimme hotelli Koliin ja astuimme ulos auringon paisteeseen. Kellot käyntiin ja suunta kohti Ukko-Kolia. Lähdimme nousemaan  Ukko-Kolille  Luontokeskus Ukon takaa, josta polku nousi loivasti kuusikkoista rinnettä ylös. Ukko-Kolin näköalapaikalle voi tosin nousta myös etelän puolelta portaita pitkin. Ukko-Kolilta avautui huiman hienot maisemat kohti Pielistä. Ukko-Kolilta jatkoimme matkaa  Mäkränaholle ja siitä Purolanaholle, josta

Sadepilvet roikkuivat pääkaupunkiseudun yllä tehden päivästä erittäin harmaan. Syksyisestä kelistä huolimatta päätimme lähteä tutustumaan Nuuksion itäreunaan. Jätimme auton parkkiin Pyyslammen rantaan ja kävelimme Vanhan Porintien vartta pitkin muutaman sataa metriä ennen metsätielle poikkeamista. Kävelimme tietä pitkin, jossa ainoat retken aikana tapaamamme ihmiset tulivat meitä vastaan sienikorin keikkuessa polkupyörän ohjaustangossa. Olimme piirtäneet tämän päiväisen reitin kulkemaan Suolikasjärven rantoja pitkin. Hyvin pian metsäpolun varresta siinsi järvi, jonka pilvet värjäsivät harmaaksi. Muodoltaan Suolikas on erikoinen, sillä se on pohjoispäästä todella kapea ja jokimainen, kun taas etelässä on paljon erilaisia muotoja. Suurin osa Suolikkaan rannoista kuuluu Nuuksion kansallispuiston alueeseen.  Suolikkaan ympäristö koostuu metsistä ja paikoin jyrkistäkin kallioista, joten kulkeminen metsässä oli paikoitellen hidasta. Reitti Suolikaan rannalla