Repovesi
Repovedelle lähdimme Anttolassa hyvin nukutun yön jälkeen. Edellisissä retkikohteissa oli ollut hyvin tilaa retkeillä, mutta Repoveden kansallispuiston parkkipaikka lupaili väentungosta. Astuimme sisään Repoveden portista auringon paisteessa ja lähdimme reippain askelin kulkemaan kohti uusittua Repoveden siltaa. Edellisellä kerralla Repovedellä käydessämme heiluvalla Lapinsalmen riippusillalla oli jonoa molemmin puolin ja sillan ylittämiseen kului odotteluineen puolisen tuntia. Nyt sillalla sai liikkua aivan rauhassa, eikä ruuhkaa ollut. Sillan ylityksen jälkeen reittimme lähti kulkemaan Katajalammenrantaa pitkin. Pian kuitenkin päädyimme palaamaan huonokuntoisilta pitkospuilta takaisin enemmän käytössä oleville poluille. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä Repoveden reiteille, sillä ennen Katajavuorelle kiipeämistä, oli runsas polulla liikkuminen saanut puun juuret nousemaan esiin. Puunjuurien lomassa hyppelehtien pääsimme Katajavuoren juurelle ja lähdimme kiipeämään pitkin puura