1000 kilometriä

Kesän jäädessä taakse, otimme syksyn ensimmäiseksi retkikohteeksi Sipoonkorven kansallispuiston ja sieltä Byabäckenin alueen. Olimme mielestämme liikkeellä ajoissa, mutta saavuttuamme kohteeseen, oli parkkipaikka jo täynnä ja osa autoista olikin parkkeerattu tien syrjään. Ruuhkasta huolimatta, auto saatiin parkkiin ja sujahdimme metsään Byabäckenin luontopolkua seuraillen. Heti parkkipaikan tuntumassa polku ylitti   Sipoonjoen sivuhaaran, Byabäckenin, ja lähti nousemaan kohti kuusimetsää. Polku oli helppokulkuinen, mutta osittain jo eroosion kaivertama, jonka vuoksi jalkoihinsa sai katsella tarkasti. Puunjuuret olivat nousseet pintaan ja yöllä olleen rankkasateen vuoksi juuret olivat myös äärimmäisen liukkaat. Pian poikkesimme luontopolulta pienemmälle polulle ja pääsimme ihastelemaan syksyn ensimmäisiä merkkejä. Runsaat sateet olivat tehneet polusta osittain erittäin kuraisen ja märän ja jossain kohtaa vesi oli myös vallannut koko polun. Retkemme jatkui kohti Jöusjärveä. Ennen jär...

Tänään suuntasimme Sipoonkorpeen ja Kalkipolttajanpolulle. Edellisen kerran kiersimme Kalkipolttajanpolun isänpäivänä 2017, jolloin polku oli osa pidempää retkeämme. Ajoimme jälleen Kalkkiuunintielle, jossa ei enää ole virallista parkkipaikkaa ja tien päässä ollut levennys on nykyään merkitty pysäköinti kielletty merkillä. Muutama retkeilijä oli uskaltanut auton jättää tien päähän, joten jätimme omamme joukon jatkoksi. Kääntöpaikalta oli lyhyt matka Kalkinpolttajan polun alkupäähän ja lähdimme kiertämään valkovihrein reittimerkein merkittyä polkua myötäpäivään. Vähän ennen ensimmäistä kilometriä, polun varrelta löytyi Kalkinpolttajan laavu, jossa joku retkeilijä oli juuri käynyt istuskelemassa ja nauttimassa Sipoonkorven rauhallisesta tunnelmasta, nuotion vielä tuoksuessa. Jätimme laavun lyhyen pysähdyksen jälkeen taaksemme ja lähdimme kiipeämään kohti Högbergetin näköalakalliota. Reitti Högbergetille kulkee ikimetsän halki ja jyrkempiin nousuihin ja laskuihin o...