1000 kilometriä

Lauantai-aamun retkemme suuntautui Vantaalle, tarkemmin Petaksen ja Petikon alueelle. Petas on pieni omakotialue Länsi-Vantaalla, joka on rakennettu Lapinkylän Petas-talon takamaille 1950-luvulla ja Petikko puolestaan kuuluu Myyrmäen suuralueeseen. Jätimme aamutuimaan auton hiljaisen kadunvarteen ja sukelsimme Petaksen metsiin junaradan alitse. Kehäradan laidalla sijaitsee suoalue, johon törmäsimme jo retken alkuvaiheilla. Runsaiden vesisateiden vuoksi suoalue oli tulvinut ja polulla kulkeminen olisi vaatinut pitkävartiset kumisaappaat. Monessa kohtaa poluille tulvinut vesi pakottikin meidät tekemään ylimääräisiä lenkkejä syvemmälle metsään. Metsästä suuntasimme Turvetielle, ennen kuin reittimme palasi takaisin metsän siimekseen. Saavuimme Keimolaan, josta löytyy muun muassa yksi Länsi-Vantaan luonnonsuojelukohteista, Isosuo. Keimolan Isosuo on pääkaupunkiseudun laajin keidas- eli kohosuo kaksine keidaskeskuksineen. Suoalueella löytyy monia Etelä-Suomessa uhanalaisiks

Edellinen retki Vaakkoin maisemiin ajoittautui Loppiaiseen. Tuolloin päätimme palata Vaakkoille uudelleen kesäaikaan, mutta Koronaviruksen suljettua Uudenmaan rajat, paluu Vaakkoille tapahtuikin ennakoitua aiemmin. Lähtöpaikaksi valikoitui sama Vihdintien parkkialue, joka oli tällä kertaa ääriään myöten täynnä. Koronaviruksen rantautumisen myötä, ovat ihmiset löytäneet ulkoilun ja metsäretket aiempaa paremmin, joten auton saaminen sille varatulle paikalle, vaati aikaisemmin liikkeelle lähteneeltä retkeilijältä vapautunutta paikkaa. Lähdimme edellisen Vaakkoi-retken tavoin kohti Väärä-Mustan rantaa. Tällä kertaa osasimme kiivetä ylös kalliolla kulkevalle reitille ilman seikkailuja lammen rannalla. Vaikka talvi on ollut erittäin vähäluminen, ovat harvat lumisateet osuneet juuri Vaakkoi-retkille. Niinpä ohuet jääpeitteet Väärä-Mustalla ja Saaren Mustalla, olivat saaneet päällensä lumipeitteen. Saaren Mustalta käännyimme seuraamaan jo tuttua reitti 2000 Vähä Maj

Helmikuun jo käännyttyä maaliskuun puoleen väliin, pääsimme jälleen ratkeilemään muuallekin kuin aivan kotinurkille. Tällä kertaa päädyimme Mustavuoren ulkoilualueelle, Helsingin Vuosaareen. Lähdimme retkeille vasta puolen päivän jälkeen ja saapuessamme parkkipaikalle, oli parkkipaikka jo täynnä muitakin retkeilijöitä. Saimme auton kuitenkin mahdutettua tienvarsipaikalle ja otimme suunnan kohti Mustavuoren ulkoilureittiä. Kuljimme ulkoilureittejä pitkin ihaillen jäätaidetta sekä kevään ensimerkkejä.  Emme täysin löytäneet piirtämällemme reitille, jonka takia Vuosaaren huippu meinasi jäädä huiputtamatta. Päätimme kuitenkin (edestakaisesta kulkemisesta huolimatta) lähteä kiipeämään kohti Vuosaaren huipun korkeinta kohtaa, joka on 60 metrin korkeudella merenpinnasta. Vuosaaren täyttömäki koostuu kahdesta alueesta, Vuosaaren entisestä kaatopaikasta sekä itse täyttömäestä, jonne on  kasattu ylijäämämassoja rakennustyömailta.  Mäeltä löytyy