Torronsuo

Forecan sääennustusten luvatessa puolipilvistä retkeilysäätä, otimme suunnaksi yhden Etelä-Suomen viimeisistä kansallispuistoista, jossa emme olleet vielä käyneet - Torronsuon. Torronsuo sijaitsee Kanta-Hämeessä, Tammelan kunnassa. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1990. 

Reilun tunnin mittaisella matkalla totesimme säätiedotuksen hyvinkin paikkaansa pitämättömäksi ja vettä tuli taivaan täydeltä ja mukaan otetut sadevaatteet olivat tarpeen. Kansallispuiston pysäköintialue sijaitsee Kiljamon saarekkeessa, Forssasta Somerolle johtavan seututien 282 varrella. 



Parkkialueen läheisyydessä on Metsähallituksen rakentama 17 metriä korkea luontotorni, josta olisi ollut hyvät näkymät yli koko suon, mikäli sade olisi ollut vähäisempää. Luontotornin lähellä on myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä.

Sateen vähän hellittäessä pääsimme metsäsaarekkeelta pitkospuille. Suon jatkuminen silmänkantamattomiin oli erittäin pysäyttävä näky.

Maastoltaan Torronsuo on tyypillistä keidas- eli kohosuota, eli paksuturpeista ja sen keskiosa on selvästi reunoja korkeammalla. Torronsuon turvekerros on paksuimpia mitatuista soista Suomessa, paikoitellen jopa 12 metriä.

Torronsuon kansallispuisto on nykyisellään lähes kokonaan suota. Suon keskellä on monia, mäntyä kasvavia metsäsaarekkeita ja suota reunustavat metsät, harjut, kalliojyrkänteet sekä näköalakalliot, joilta aukeaa upeat näkymät suon eri osiin. 

Suolta metsähallituksen reitti jatkui metsään. Metsässä oli nähtävissä keltaiset reittimerkit, joita suolla ei juurikaan ollut. Ennen Torrontielle saapumista, törmäsimme metsässä lähes ehjään kiviaitaan.

Matka jatkui hetken ajan pitkin Torrontietä, josta siirryimme takaisin suon laitaan. saavuimme toiselle luontotornille, joka sijaitsee suon etelälaidalla, Idänpäänkalliolla. Luontotornin juurella on myös laavu ja nuotiopaikka, jotka olivat tälläkin kertaa käytössä. 

Tämä luontotorni on rakennettu talkoovoimin ja sitä huoltaa Torron kylätoimikunta. Luontotornilta avautui hienot näkymät suolle, jonne myös aurinko pääsi paistamaan sadepilvien lomasta.

Melko pian Idänpäänkallion jälkeen reitti palasi takaisin Torrontielle, jota pitkin kävelimme aina Somerontielle saakka. Seuraavat kilometrit kävelimmekin seututien vartta pitkin takaisin kansallispuiton laitaan. 



Reitti palasi vielä Torronsuolle. Iltapäivän aurinko antoi oman upean valonsa ja täytyy sanoa, että yksi Etelä-Suomen suurimmista ja edustavimmista soista, oli hieno kokemus. Etenkin suon itäosa on maisemallisesti upea ja erämainen. Torronsuo on säilynyt lähes luonnontilaisena huolimatta sijainnistaan vanhojen viljelysseutujen ja suurten kaupunkien ympäröimänä.

Torronsuolla voi kulkea Kiljamon kierroksen, jonka pituus on 1.5 kilometriä tai 3 kilometrin pituisen reitin Kiljamosta Härksaaren vanhalle louhokselle. Reitti, jonka me kuljimme tänään, oli pituudeltaan kaikkinensa 10.4 kilometriä ja aikaa reitin kulkemiseen kului reilut kaksi tuntia.

Miinusta retkelle tulee pisimmän reitin kulkemisesta Torrontietä ja Somerontietä pitkin. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa reitti saadaan kulkemaan kokonaisuudessaan metsässä ja suolla!