Sieniretki Keskuspuistoon
Auringon paistaessa siniseltä taivaalta, päätimme lähteä nauttimaan kevätpäivästä Helsingin keskuspuistoon.
Tällä kertaa vauhdikkaan retkeilyn sijasta lähdimme ystäväpariskunnan kanssa koronavirusta uhmaten (ei uhmattu!) etsimään korvasieniä. Tiedossa oli siis jännittävä sieniretki!
Lähdimme liikkeelle keskuspuistoon Maununnevan laidalta. Astuttuamme metsään, oli tehtävämme selvillä, korvasienten metsästys. Ensimmäiset sienet löytyivätkin melko pian keskuspuistoon saapumisen jälkeen, mutta seuraavia sieniä etsimme tovin, vaikka keskuspuiston luonto onkin monipuolista.
Sienten etsinnän lomassa ehdimme tutustua juoksuhautoihin, joita keskuspuistosta löytyy runsaasti, sillä I maailmansodan alkaessa venäläiset rakennuttivat Helsingin ympärille vankan linnoitusketjun. Retkellemme osui hyvin säilyneitä linnoitteita, jotka antoivat hyvän kuvan linnoituslaitteiden sijoittelusta maastoon.
Sieniretki uhkasi kääntyä kukkaretkeksi, sillä enemmän kuin korvasieniä, oli keskuspuistossa sinivuokkoja.
Keskuspuiston maasto on vaihtelevaa ja lintu- ja nisäkäslajisto runsas. Pesimisaikaan metsän täyttääkin lintujen laulu. Pesimälajeja ovat mm. palokärki, hippiäinen, närhi, tiaiset, rautiainen, lehtokerttu, sirittäjä ja pikkusieppo. Suurin osa näistä linnuista jäi kuitenkin näkemättä, mutta onnistuimme bongaamaan listassa mukana olleen närhen lisäksi listan ulkopuolelle jääneen pohjantikan.
Pysähdyimme sienien, lintujen ja sinivuokkojen bongauksen välillä pienelle evästauolle uteliaan närhen kärkkyessä vieressä.
Keskuspuisto alkaa keskeltä kaupunkia Töölönlahdelta, päättyen Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle. Tuhannen hehtaarin laajuinen keskuspuisto on kymmenen kilometriä pitkä ja tavoitteenamme on jossain kohtaa kiertää keskuspuisto kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.
Sienisaalis jäi vähäiseksi, mutta akut tuli ladattua luonnon helmassa ja hyvässä seurassa. Sieniretkelle tuli pituutta 8 kilometriä ja aikaa saimme metsässä samoiluun kulutettua kaksi ja puoli tuntia.
Tällä kertaa vauhdikkaan retkeilyn sijasta lähdimme ystäväpariskunnan kanssa koronavirusta uhmaten (ei uhmattu!) etsimään korvasieniä. Tiedossa oli siis jännittävä sieniretki!
Lähdimme liikkeelle keskuspuistoon Maununnevan laidalta. Astuttuamme metsään, oli tehtävämme selvillä, korvasienten metsästys. Ensimmäiset sienet löytyivätkin melko pian keskuspuistoon saapumisen jälkeen, mutta seuraavia sieniä etsimme tovin, vaikka keskuspuiston luonto onkin monipuolista.
Sienten etsinnän lomassa ehdimme tutustua juoksuhautoihin, joita keskuspuistosta löytyy runsaasti, sillä I maailmansodan alkaessa venäläiset rakennuttivat Helsingin ympärille vankan linnoitusketjun. Retkellemme osui hyvin säilyneitä linnoitteita, jotka antoivat hyvän kuvan linnoituslaitteiden sijoittelusta maastoon.
Sieniretki uhkasi kääntyä kukkaretkeksi, sillä enemmän kuin korvasieniä, oli keskuspuistossa sinivuokkoja.
Keskuspuiston maasto on vaihtelevaa ja lintu- ja nisäkäslajisto runsas. Pesimisaikaan metsän täyttääkin lintujen laulu. Pesimälajeja ovat mm. palokärki, hippiäinen, närhi, tiaiset, rautiainen, lehtokerttu, sirittäjä ja pikkusieppo. Suurin osa näistä linnuista jäi kuitenkin näkemättä, mutta onnistuimme bongaamaan listassa mukana olleen närhen lisäksi listan ulkopuolelle jääneen pohjantikan.
Pysähdyimme sienien, lintujen ja sinivuokkojen bongauksen välillä pienelle evästauolle uteliaan närhen kärkkyessä vieressä.
Keskuspuisto alkaa keskeltä kaupunkia Töölönlahdelta, päättyen Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle. Tuhannen hehtaarin laajuinen keskuspuisto on kymmenen kilometriä pitkä ja tavoitteenamme on jossain kohtaa kiertää keskuspuisto kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.
Sienisaalis jäi vähäiseksi, mutta akut tuli ladattua luonnon helmassa ja hyvässä seurassa. Sieniretkelle tuli pituutta 8 kilometriä ja aikaa saimme metsässä samoiluun kulutettua kaksi ja puoli tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti