Kauhalan ulkoilualue
Nuuksion ulkopuolella, Kirkkonummen pohjoisosissa sijaitsee Kauhalan ulkoilualue. Kartalla ulkoilualueen lähtöpaikaksi on merkitty Laitamaantie, jonne mekin suuntasimme huhtikuisena lauantaina.
Parkkipaikkaa ei tienvarresta löytynyt, joten jätimme auton pienen hiekkatien varteen, suuren männyn alle ja suuntasimme kohti metsää.
Retken alkutaipaleet samoilimme kallioisessa kangasmetsässä ja avohakkuualueella. Vikkelä sisiliskokin oli jo heränyt nautiskelemaan auringon lämmöstä sammaleisen kiven päälle.
Avohakkuualueelta saavuimme suon reunaan, josta nousimme takaisin kalliolle. Tämän jälkeen reittimme kulki hetken pitkin Forsgårdin hiekkatietä, josta löysimme oikeankin parkkipaikan.
Pieneltä parkkipaikalta polkumme nousi jyrkästi takaisin kalliolle.
Kalliolle saavuttuamme, huomasimme reittimme kulkevan kallion alapuolella, joten ei muuta kuin laskeutumaan melkoisen jyrkkää polkua pitkin alas puronotkoon. Tänä keväänä korvasienten etsintään harjaantunut silmä löysi kunnon sieniesiintymän aivan kallion juurelta.
Ennen puronotkoon laskutumistamme, kävimme ihastelemassa edessämme kohoavaa lippakalliota. Kallion juuresta löytyi tulipaikka sekä kiipeilyyn tarkoitettuja lenkkejä. Kuvat eivät tee kunniaa kallion koolle ja jyrkänteiden koon ymmärtääkin vasta paikan päällä.
Piirtämämme reitti jatkui puron toisella puolella, mutta ylikulkupaikan löytäminen vuolaana solisevan puron yli tuotti muutaman ylimääräisen lenkin ja laittoin pohtimaan omaa kimmoisuutta sekä tasapainokykyä.
Ylityspaikka löytyi aikamme samoiltuamme puron varressa ja yli päästiin kastumatta tai kenkiä riisumatta.
Puronvartta kulkiessamme saavuimme Kakarsbergin kallioalueelle, jossa oli kiipeilijöitä viettämässä lauantaipäivää. Tässä kohtaa retkeä mekin pääsimme kokeilemaan kiipeilemistä.
Retkemme puolivälissä saavuimme Forsdalinkosken keskivaiheille, jossa on vanhan myllypadon rauniot.
Tässä kohtaa kuvaaja jäi vauhdista ja eksyimme hetkeksi toisistamme. Suunnon kartta ja maastokartta eivät aina keskustelleet keskenään ja välillä meillä olikin haasteita löytää oikealle polulle.
Löysimme toisemme kalliolta ja jatkoimme matkaa Forsgårdintien kautta Myllynpään lammelle, josta löytyi uimapaikka.
Myllynpäästä saavuimme kallioista metsäpolkua pitkin Kauhalantielle, josta palasimme vielä kertaalleen metsään, aivan Ämmässuon kaatopaikan laitamille. Viimeinen kilometri taivallettiin Laitamaantietä pitkin, ennen kuin saavuimme reilun kolmen tunnin retkeilyn jälkeen lähtöpisteeseen.
Retken vativuus pääsi yllättämään ja eväät olisivat tällä retkellä olleet enemmän kuin tarpeen. Reitille mahtui pystysuoria jyrkänteitä, rehevä purolaakso ja kauniita soita – upea retkikohde siis!
Kauhalan ulkoilualueen kauniissa kalliomaisemissa polkuja menee moneen suuntaan, mutta opasteita ei ole. Retkelle kannattaakin ottaa mukaan kartta ja kompassi tai muu väline, jonka avulla suunnistaa. Retkeä suunnitellessa kannaattaa myös huomioida maaston vaativuus - haasteita riittää. Meidän retkelle kaikkine mutkineen tuli matkaa 12.1 kilometriä.
Parkkipaikkaa ei tienvarresta löytynyt, joten jätimme auton pienen hiekkatien varteen, suuren männyn alle ja suuntasimme kohti metsää.
Retken alkutaipaleet samoilimme kallioisessa kangasmetsässä ja avohakkuualueella. Vikkelä sisiliskokin oli jo heränyt nautiskelemaan auringon lämmöstä sammaleisen kiven päälle.
Avohakkuualueelta saavuimme suon reunaan, josta nousimme takaisin kalliolle. Tämän jälkeen reittimme kulki hetken pitkin Forsgårdin hiekkatietä, josta löysimme oikeankin parkkipaikan.
Pieneltä parkkipaikalta polkumme nousi jyrkästi takaisin kalliolle.
Kalliolle saavuttuamme, huomasimme reittimme kulkevan kallion alapuolella, joten ei muuta kuin laskeutumaan melkoisen jyrkkää polkua pitkin alas puronotkoon. Tänä keväänä korvasienten etsintään harjaantunut silmä löysi kunnon sieniesiintymän aivan kallion juurelta.
Ennen puronotkoon laskutumistamme, kävimme ihastelemassa edessämme kohoavaa lippakalliota. Kallion juuresta löytyi tulipaikka sekä kiipeilyyn tarkoitettuja lenkkejä. Kuvat eivät tee kunniaa kallion koolle ja jyrkänteiden koon ymmärtääkin vasta paikan päällä.
Piirtämämme reitti jatkui puron toisella puolella, mutta ylikulkupaikan löytäminen vuolaana solisevan puron yli tuotti muutaman ylimääräisen lenkin ja laittoin pohtimaan omaa kimmoisuutta sekä tasapainokykyä.
Ylityspaikka löytyi aikamme samoiltuamme puron varressa ja yli päästiin kastumatta tai kenkiä riisumatta.
Puronvartta kulkiessamme saavuimme Kakarsbergin kallioalueelle, jossa oli kiipeilijöitä viettämässä lauantaipäivää. Tässä kohtaa retkeä mekin pääsimme kokeilemaan kiipeilemistä.
Retkemme puolivälissä saavuimme Forsdalinkosken keskivaiheille, jossa on vanhan myllypadon rauniot.
Tässä kohtaa kuvaaja jäi vauhdista ja eksyimme hetkeksi toisistamme. Suunnon kartta ja maastokartta eivät aina keskustelleet keskenään ja välillä meillä olikin haasteita löytää oikealle polulle.
Löysimme toisemme kalliolta ja jatkoimme matkaa Forsgårdintien kautta Myllynpään lammelle, josta löytyi uimapaikka.
Myllynpäästä saavuimme kallioista metsäpolkua pitkin Kauhalantielle, josta palasimme vielä kertaalleen metsään, aivan Ämmässuon kaatopaikan laitamille. Viimeinen kilometri taivallettiin Laitamaantietä pitkin, ennen kuin saavuimme reilun kolmen tunnin retkeilyn jälkeen lähtöpisteeseen.
Retken vativuus pääsi yllättämään ja eväät olisivat tällä retkellä olleet enemmän kuin tarpeen. Reitille mahtui pystysuoria jyrkänteitä, rehevä purolaakso ja kauniita soita – upea retkikohde siis!
Kommentit
Lähetä kommentti