Iso-Melkutin järvi
Kesä on jo pitkällä ja tavoitteemme tuhat retkeilykilometriä tulee jäämään haaveeksi. Kilometrien laskenta alkoi syyskuussa eli muutama kuukausi aikaa jäljellä ja kilometrejä on kasassa vain noin kolmannes.
Muutama päivä edellisen blogipostauksen jälkeen tuli todennettua se, kuinka vaarallinen laji sulkapallo on keski-ikäiselle miehelle - akillesjänne napsahti siististi poikki. Edessä oli leikkaus ja pitkä toipuminen, eikä metsään ollut mitään asiaa. Asvaltillakin käveleminen on ottanut aikansa.
Sadepilvien väistyessä juhannuksena takavasemmalle, päätimme vihdoin ja viimein lähteä kokeilemaan kuinka se katkennut jänne kestää juurakoiden yli hyppimistä ja kiipeämistä. Päätimme ottaa ensimmäisen retken kokeilu mielellä ja näin ollen suuntasimme kohti Loppea ja Melkuttimia.
Olin tehnyt Suunnon Movescountiin jo viime syksynä lähes kahdentoista kilometrin mittaisen reitin Melkuttimien maastoon, mutta edellä mainitusta syystä lyhensimme retken kiertämään vain Iso-Melkuttimen.
Saavuimme Tauluntiellä sijaitsevalle parkkialueelle todeten monien muidenkin lähteneen juhannuksen viettoon luonnon helmaan. Saimme auton kuitenkin parkkiin ja lähdimme seuraamaan Hämeen Ilvesreitin keltaisia ilves-merkkejä. Parkkipaikalta on vajaa kilometri Iso-Melkuttimen rantaan ja rannassa ilves-merkit vaihtuivat sinisiin reittimerkkeihin.
Auringon paistaessa kuljimme merkittyä polkua pitkin ja maasto oli helposti kuljettavaa kangasmetsää. Reitin alkuosa oli helppokulkuinen, jossa polku kulki leveänä. Muutaman kilometrin jälkeen polku muuttui hetkellisesti vaikeakulkuisemmaksi, mutta ei ylitsepääsemättömäksi edes jalkavaivaiselle.
Reitin puolivälissä oli jyrkempää mäkimaastoa. Reitin varteen mahtui myös suomaisemaa, mutta suurimmaksi osaksi reitti kulki pitkin Iso-Melkuttimen rantoja. Reitin loppupuolella polku kulki metsän siimeksessä.
Iso-Melkuttimen luonto on jääkauden muokkaamaa harjumetsää ja tyypillistä alueelle ovat etelään avautuvat kuivat rinteet. Iso-Melkuttimen itäpäässä on matalarantainen uimapaikka, jossa pääsee myös nauttimaan nuotiotulista ja laavuelämästä. Myös järven länsipäästä löytyy laavu, tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Laavuissa voi myös yöpyä. Iso-Melkuttimella ei ole kaivoa, joten juomavesi kannattaa tuoda mukanaan. Iso-Melkuttimen alueella voi myös kalastaa ja marjastaa.
Iso-Melkuttimen reitti on oivallinen päiväretkikohde ja reitti soveltuu myös aloitteleville retkeilijöille. Kevyet jalkineet riittävät reitin läpi kulkemiseen, mutta sadesäällä kalliot ja kivikko-osuudet voivat olla liukkaita. Iso-Melkuttimella ei syke juurikaan pääse pilviä hipomaan, sillä reitille ei mahdu kuin muutama jyrkempi nousu.
Reitille tuli matkaa 7.2 kilometriä pienine reitiltä poikkeamisineen ja sen läpi kulkemiseen kului aikaa reilut puolitoista tuntia. Turhaan ei ole kehuttu Iso-Melkutin järven kirkkautta!
Muutama päivä edellisen blogipostauksen jälkeen tuli todennettua se, kuinka vaarallinen laji sulkapallo on keski-ikäiselle miehelle - akillesjänne napsahti siististi poikki. Edessä oli leikkaus ja pitkä toipuminen, eikä metsään ollut mitään asiaa. Asvaltillakin käveleminen on ottanut aikansa.
Olin tehnyt Suunnon Movescountiin jo viime syksynä lähes kahdentoista kilometrin mittaisen reitin Melkuttimien maastoon, mutta edellä mainitusta syystä lyhensimme retken kiertämään vain Iso-Melkuttimen.
Saavuimme Tauluntiellä sijaitsevalle parkkialueelle todeten monien muidenkin lähteneen juhannuksen viettoon luonnon helmaan. Saimme auton kuitenkin parkkiin ja lähdimme seuraamaan Hämeen Ilvesreitin keltaisia ilves-merkkejä. Parkkipaikalta on vajaa kilometri Iso-Melkuttimen rantaan ja rannassa ilves-merkit vaihtuivat sinisiin reittimerkkeihin.
Auringon paistaessa kuljimme merkittyä polkua pitkin ja maasto oli helposti kuljettavaa kangasmetsää. Reitin alkuosa oli helppokulkuinen, jossa polku kulki leveänä. Muutaman kilometrin jälkeen polku muuttui hetkellisesti vaikeakulkuisemmaksi, mutta ei ylitsepääsemättömäksi edes jalkavaivaiselle.
Reitin puolivälissä oli jyrkempää mäkimaastoa. Reitin varteen mahtui myös suomaisemaa, mutta suurimmaksi osaksi reitti kulki pitkin Iso-Melkuttimen rantoja. Reitin loppupuolella polku kulki metsän siimeksessä.
Iso-Melkuttimen luonto on jääkauden muokkaamaa harjumetsää ja tyypillistä alueelle ovat etelään avautuvat kuivat rinteet. Iso-Melkuttimen itäpäässä on matalarantainen uimapaikka, jossa pääsee myös nauttimaan nuotiotulista ja laavuelämästä. Myös järven länsipäästä löytyy laavu, tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Laavuissa voi myös yöpyä. Iso-Melkuttimella ei ole kaivoa, joten juomavesi kannattaa tuoda mukanaan. Iso-Melkuttimen alueella voi myös kalastaa ja marjastaa.
Iso-Melkuttimen reitti on oivallinen päiväretkikohde ja reitti soveltuu myös aloitteleville retkeilijöille. Kevyet jalkineet riittävät reitin läpi kulkemiseen, mutta sadesäällä kalliot ja kivikko-osuudet voivat olla liukkaita. Iso-Melkuttimella ei syke juurikaan pääse pilviä hipomaan, sillä reitille ei mahdu kuin muutama jyrkempi nousu.
Reitille tuli matkaa 7.2 kilometriä pienine reitiltä poikkeamisineen ja sen läpi kulkemiseen kului aikaa reilut puolitoista tuntia. Turhaan ei ole kehuttu Iso-Melkutin järven kirkkautta!
Kommentit
Lähetä kommentti