Helsinki central park
Lähiretkeilykohteista Helsingin keskuspuisto on meille ykkönen - niin lähellä, että retkeilemään voi lähteä vaikka työpäivän jälkeen. Olemme piirtäneet useammankin reitin keskuspuistoon ja retkiä ristiin rastiin kulkevia polkuja pitkin on tehty jo useita.
Elokuun lopulla lähdimme tiistai-iltana liikkeelle Huopalahden juna-asemalta ja suuntasimme heti aseman jälkeen metsään, jossa kulkee hyvät reiti moneen suuntaan. Me suuntasimme Maunulaan ja kuljimme jonkin matkaa pitkin radan vartta.
Keskuspuistossa on hyvät ja valaistut reitit, mutta paljon myös pienempiä polkuja, joita kulkee ristiin rastiin valmiiden väylien välillä. Ylitimme Metsäläntien viimeisten päivänkakkaroiden kukkiessa ojan pientareella ja saavuimme Maunulaan.
Matkamme jatkui Maunulan uurnalehdon ja lemmikkieläin hautausmaan kautta takaisin kohti Huopalahtea. Ylitimme Metsäläntien ja Hämeenlinnan väylän toistamiseen todistaen syksyn saapumista.
Tämän kertainen tutkimusmatkamme Keskuspuistoon päättyi lähtöpaikallemme eli Huopalahden vanhan juna-aseman tuntumaan, joka kylpi jo hämärtyvän illan valaistuksessa.
Matkaa reitille tuli 8.7 kilometriä ja aikaa lenkkiin kului vajaat puolitoista tuntia.
Seuraavan piston teimme Keskupuistoon lokakuun alussa. Tällä kertaa lähdimme liikkeelle Niskalasta. Ensimmäiseksi reitillemme osui Niskalan arboretum, jonka kymmenet, jopa sadat puu- ja pensaslajit tervehtivät kulkijaa.
Arboretumista jatkoimme matkaa kohti Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta Keskuspuiston valmista reittiä pitkin. Pitkäkoskelle olisi päässyt kulkemaan myös pellonpiennarta, jossa lokakuisessa harmaudessa kulki paljon koiran ulkoiluttajia. Pellolla seisoi myös peura ihmettelemässä sunnuntaikulkijoita.
Keskuspuistossa on hyvät ja valaistut reitit, mutta paljon myös pienempiä polkuja, joita kulkee ristiin rastiin valmiiden väylien välillä. Ylitimme Metsäläntien viimeisten päivänkakkaroiden kukkiessa ojan pientareella ja saavuimme Maunulaan.
Matkamme jatkui Maunulan uurnalehdon ja lemmikkieläin hautausmaan kautta takaisin kohti Huopalahtea. Ylitimme Metsäläntien ja Hämeenlinnan väylän toistamiseen todistaen syksyn saapumista.
Tämän kertainen tutkimusmatkamme Keskuspuistoon päättyi lähtöpaikallemme eli Huopalahden vanhan juna-aseman tuntumaan, joka kylpi jo hämärtyvän illan valaistuksessa.
Matkaa reitille tuli 8.7 kilometriä ja aikaa lenkkiin kului vajaat puolitoista tuntia.
Arboretumin eli puulajipuiston perusti Tuomarinkylän kartanon omistaja Jacob Kavaleff 1900-luvun alussa. Nyt alue on rauhoitettu luonnonsuojelualue. Alueella on todella otolliset olosuhteet eksoottisillekin lajeille, sillä maapohja on rehevää ja lämmintä.
Arboretumista jatkoimme matkaa kohti Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta Keskuspuiston valmista reittiä pitkin. Pitkäkoskelle olisi päässyt kulkemaan myös pellonpiennarta, jossa lokakuisessa harmaudessa kulki paljon koiran ulkoiluttajia. Pellolla seisoi myös peura ihmettelemässä sunnuntaikulkijoita.
Pitkäkoskella pääsimme ihailemaan syksyn väriloistoa Vantaanjoen töyräillä. Ylitimme joen ja suuntasimme Silvolan tekoaltaalle. Pienen nousun jälkeen pääsimme kurkkimaan tekoallasta ja siellä majailevia hanhia aidan takaa.
Matkamme jatkui altaan viertä pitkin kalliolla liukastellen. Silvolan kapeilla poluilla vastaan tuli joitakin maastopyöräilijöitä ja jäljistä päätellen pyöräily onkin suosittua alueella.
Saavuimme Silvolan vedenpuhdistuslaitokselle, jossa kävimme vielä ihastelemassa Vantaanjokea ennen sen ylitäämistä uudemman kerran.
Loppumatkan kuljimme Keskuspuiston maastossa. Saavuimme vielä Haltialan aarnialueelle, jossa pääsimme kulkemaan pitkän matkan pitkospuita pitkin, ennen kuin palasimme Niskalan parkkipaikalle.
Tälle reitille matkaa tuli 10.1 kilometriä ja aikaa matkan kulkemiseen kului 1h 45minuuttia.
Kommentit
Lähetä kommentti