Sipoonkorpi, Byabäcken

Kesän jäädessä taakse, otimme syksyn ensimmäiseksi retkikohteeksi Sipoonkorven kansallispuiston ja sieltä Byabäckenin alueen.

Olimme mielestämme liikkeellä ajoissa, mutta saavuttuamme kohteeseen, oli parkkipaikka jo täynnä ja osa autoista olikin parkkeerattu tien syrjään. Ruuhkasta huolimatta, auto saatiin parkkiin ja sujahdimme metsään Byabäckenin luontopolkua seuraillen.

Heti parkkipaikan tuntumassa polku ylitti Sipoonjoen sivuhaaran, Byabäckenin, ja lähti nousemaan kohti kuusimetsää. Polku oli helppokulkuinen, mutta osittain jo eroosion kaivertama, jonka vuoksi jalkoihinsa sai katsella tarkasti. Puunjuuret olivat nousseet pintaan ja yöllä olleen rankkasateen vuoksi juuret olivat myös äärimmäisen liukkaat.

Pian poikkesimme luontopolulta pienemmälle polulle ja pääsimme ihastelemaan syksyn ensimmäisiä merkkejä. Runsaat sateet olivat tehneet polusta osittain erittäin kuraisen ja märän ja jossain kohtaa vesi oli myös vallannut koko polun.

Retkemme jatkui kohti Jöusjärveä. Ennen järvelle saapumista tulimme pienen suon laitamille, jossa maaruska oli jo värjännyt lakan lehdet ja tuonut lisää väriä suomaisemaa.

Märkiä polkuja tallattuamme, saavuimme pellon laitaan ja siitä kallioiden ja siirtolohkareiden ohi Jöusjärvelle.

Kuljimme pienen pätkän hiekkatietä pitkin ennen kuin palasimme takaisin metsään ja pääsimme vielä ihastelemaan Jöusjärven syksyistä rantaa.

Jöusjärveltä reittimme kulki jylhien kallioiden ohi ja vielä vihreää polkua pitkin kohti lähtöpistettä. 

Retken loppuvaiheilla kuusimetsä vaihtui rehevään lehtimetsään, josta palasimme takaisin luontopolulle. 

Palasimme laitumen kautta takaisin Länsitien varteen, josta tietä pitkin pysäköintialueelle oli noin 700 metrin matka. 

Vaikka parkkipaikalla autoja riittikin, pääsi metsässä kulkemaan omassa rauhassa. Retkellemme tuli matkaa 9.9km ja aikaa saimme Sipoonkorven vaihtelevassa maastossa kulumaan reilut kaksi tuntia. Luontopolku lehmineen tai sonneineen on oivallinen retkikohde lapsiperheille.

Lataa reitti Sports Trackeriin