Nuuksio, Solvalla
Formulan aika-ajojen osuessa kauniiseeen syyspäivään, otimme retkikohteeksi jo tutun Nuuksion. Tällä kertaa päätimme lähteä liikkeelle Solvallasta, luontokeskus Haltian pihapiiristä.
Ajelimme auringon paistaessa Solvallaan. Paikan päällä totesimme monen muunkin ottaneen suunnaksi Nuuksion, mutta tästä välittämättä, auto parkkiin, juomareppu selkään ja kohti kansallispuistoa.
Alkumatkan kuljimme pitkin Päivättärenpolkua yhdessä lapsiperheiden ja koiran ulkoiluttajien kanssa. Pian kuitenkin poikkesimme pääväyliltä pienemmille poluille, joissa sai kulkea suhteellisen rauhallisesti aina Urjalle saakka.
Polkumme kulki Lakeasuon luonnonsuojelualueella. Alue on noin 32 ehtaarin kokoinen karujen kalliomänniköiden, vanhojen kangasmetsien ja erilaisten suoalueiden muodostama luontokokonaisuus. Lakeasuo kuuluu Käkilampi-Lakeasuon valtakunnallisesti arvokkaaseen luontokohteeseen. Tämä luontokohde oli viikon mittaan tulleiden sateiden myötä hyvinkin märkä ja kurainen.
Suolta matkamme jatkui kalliolla liukastellen ja korpin kovaäänistä serenadia kuunnellen. Saimme jopa näköhavainnon laulajaan, joka oli löytänyt laulupaikakseen kallion korkeimman kuusen latvuksen. Kalliolla kasvoi korkeiden kuusien lisäksi upeita käkkärämäntyjä.
Kalliolta laskeuduimme takaisin Lakeasuolle ja liukastelemaan puroksi muuttuneille poluille. Kuljimme pienen matkan myös merkittyä reittiä pitkin, ennen kuin palasimme pienemmille metsäpoluille ja Kolmperän rantaan.
Kolmperä on pieni, melko syvä järvi ja on osa Nuuksion kansallispuistoa. Ihastelimme syksyä Kolmperän rannalta, ylitimme sinne virtaavan puron ja suuntasimme kohti sen naapurijärveä Urjaa.
Tällä kertaa tyydyimme vain ihailemaan Urjan kauneutta ja jatkoimme matkaamme rantaa kulkevaa polkua pitkin. Urjan rannalla saimme väistellä muitakin retkeilijöitä, sillä kaunis syyssää oli saanut rekeilijät liikkeelle.
Urjalta nousimme korkealle kalliolle, josta avautuikin huikaisevan hienot maisemat syksyiselle Orajärvelle.
Orajärven rannalta polkumme jatkoi kulkuaan takaisin kallioiden ja merkittyjen polkujen kautta Solvallan parkkialueelle.
Tällä kertaa Nuuksiossa oli paljon porukkaa ja varsinkin merkityillä reiteillä riitti kulkijaa. Myös syksy pääsi yllättämään, sillä yhdessä alamäessä toisen retkeilijän kengistä katosi pito ja syntyi pieni pohjakosketus, onneksi vaaraton sellainen.
Reitillemme tuli matkaa 10.3 kilometriä. Aikaa retkellä kului vajaat kolme tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti