Paavolan tammi ja Liessaari

lokakuuta 03, 2020

Auringon pilkistellessä paksun pilviverhon takaa, lähdimme porukalla eväsretkelle Lohjalle. Tällä kertaa raittikohteina olivat Paavolan tammi sekä Liessaari.

Paikalle löydettiin ja autokin saatiin parkkiin, vaikka tila parkkipaikalla olikin kortilla. Heti parkkipaikalta lähti viitoitettu polku kohti tammea.

Paavolan luontopolku kulkee upeassa lehtimetsässä, jossa kasvaa runsaasti tammia, metsälehmuksia ja pähkinäpensaita.

Paavolan alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi ja tältä alueelta löytyy puu, joka on noussut jo nettijulkkikseksi.

Paavolan tammen maine alkoi kertyä, kun Retkipaikka-sivustolla pohdittiin, onko kookas ja noin 300-400 vuotta vanha tammi Suomen kaunein puu. Lohjan kaupunki ei sitä puolestaan pohdi, vaan pitää tammea sellaisena.

Paavolan tammi onkin mahtava näky, kuin suoraan jostain sadusta. Aukion reunalla oleva taulu kertoo puun oleva ympärysmitaltaan (1,1 metrin korkeudelta maasta mitattuna) 472 cm.

Lokakuun ensimmäinen lauantai oli saanut ihmiset liikkeelle ja luontopolulla oli jonkun verran kulkijoita, mutta tammea pääsimme ihailemaan rauhassa, omalla porukalla. Reitti tammelle ja takaisin oli vajaan kilometrin mittainen. Oiva retkikohde myös lapsiperheille!

Lohjan vanhan koulun parkkipaikalta otimme suunnaksi Liessaaren. Auton jätimme Haikarinniemen kärjen parkkipaikalle, josta lähdimme kulkemaan upeaa siltaa pitkin Liessaaren uimarannalle.

Uimarannalta löytyi myös aita, johon voi kiinnittää lukkoja kertomaan ikuisesta rakkaudesta. Ranta onkin nimetty Rakkauden rannaksi. Rannalta löytyy myös opasteet Liessaaren luonto- ja hyvinvontipoluille.

Lähdimme kulkemaan Liessaaren rantaa pitkin ja pian saavuimme kalliolle, jossa opasteet ohjeistivat hengittämään syvään ja suuntaamaan katseen kohti Lohjanjärveä. Upea maisema kalliolta avautuikin!

Terveysluontopolun toiminnalliset rastit opastavat retkeilijöitä hyödyntämään luonnon voimavaroja oman terveyden edistämiseen, kun taas vanhan luontopolun rastit tarjoavat tietoa saaren rehevästä luonnosta. Pääsimme myös jakamaan terveysluontopolun ohjeen mukaan huolemme reitille osuvan kiven uumeniin sekä ihastelemaan punaista graniittia ja pähkinälehtoa.

Pienen patikoinnin päätteeksi saavuimme vanhoille graniittikaivoksille. Liessaaresta on louhittu punaista graniittia todennäköisesti 1800-luvun puolivälistä 1940-luvulle kahdesta louhoksesta.

Liessaaren graniittia vietiin muun muassa Pietariin ja Suomessa muun muassa Porvoon seurakuntatalo on rakennettu tästä graniitista. Lohjalla Liessaaren graniittia voi nähdä nupukivinä Kauppatorilla sekä joidenkin jalkakäytävien reunakivinä.

Suuremman louhoksen kainalosta löytyy Liessaaren vanha laavu, joka sijaitsee jyrkän rinteen juurella. Etenkin sadesäällä hyväjalkaisempikin kulkija saa olla tarkkana rinnettä laskeutuessaan. Me jätimme vanhan laavun käymättä ja jatkoimme matkaa uudelle laavulle metsäpaloista kertovien puunrunkojen ja juurten ohi.

Liessaaren kärjestä löytyi hieno, kallioinen paikka, jonne uusi laavu on rakennettu talkoovoimin ja kulku laavulle on suhteellisen helppo.

Laavulla nuotio jo rätisi iloisesti, vaikka puita ei yleisessä jaossa ollutkaan. Vanhan laavun liiterissä oli polttopuita, josta niitä olisi voinut hätätilanteessa käydä hakemassa. Laavulla oli kuitenkin jo retkeilijöitä, joilla oli ollut omat puut mukanaan ja löytyipä meidänkin repusta muutama puu nuotioon heitettäväksi.

Tällä retkellä olimme päättäneet nautiskella muuta kuin grillimakkaraa. Hesarista löytyikin ohjeet grillattuihin leipiin, jotka saivat kauniin värin halsterin välissä paistuen. Kiirettä ei ollut, joten paistelimme vielä jälkiruokaletut laavun nuotiolla.

Aurinko näyttäytyi retkieväistä nautiskellessa ja päätimme vielä pyörähtää aivan saaren kärjessä ennen paluumatkalle lähtemistä.

Lähdimme palaamaan takaisin Haikarinniemen parkkialueelle saaren toista rantaa pitkin sekä osittain samaa polkua kuin tullessakin. Polun varrella pääsimme vielä uudelleen rehevään pähkinäpensaslehtoon sekä rakkauden rannalle.