Nuuksion järvireitti

Sadepilvet roikkuivat pääkaupunkiseudun yllä tehden päivästä erittäin harmaan. Syksyisestä kelistä huolimatta päätimme lähteä tutustumaan Nuuksion itäreunaan.


Jätimme auton parkkiin Pyyslammen rantaan ja kävelimme Vanhan Porintien vartta pitkin muutaman sataa metriä ennen metsätielle poikkeamista. Kävelimme tietä pitkin, jossa ainoat retken aikana tapaamamme ihmiset tulivat meitä vastaan sienikorin keikkuessa polkupyörän ohjaustangossa.




Olimme piirtäneet tämän päiväisen reitin kulkemaan Suolikasjärven rantoja pitkin. Hyvin pian metsäpolun varresta siinsi järvi, jonka pilvet värjäsivät harmaaksi.



Muodoltaan Suolikas on erikoinen, sillä se on pohjoispäästä todella kapea ja jokimainen, kun taas etelässä on paljon erilaisia muotoja. Suurin osa Suolikkaan rannoista kuuluu Nuuksion kansallispuiston alueeseen. 



Suolikkaan ympäristö koostuu metsistä ja paikoin jyrkistäkin kallioista, joten kulkeminen metsässä oli paikoitellen hidasta. Reitti Suolikaan rannalla nousi ja laski vuoron perään ja sateen kastelemassa metsässä sai asetella askelensa tarkasti. Jo tässä kohtaa totesimme kenkävalinnan vääräksi, sillä yön aikana oli sade kastellut reitin paikoin hyvinkin märäksi ja Salomonin kosteutta pitävät kengät eivät riittääneet pitämään kosteuta loitolla.



Suolikkaalta laskeuduimme kengät litisten Pöksynhaaraan rantaan, jossa jäimme ihailemaan syksyistä suomaisemaa. Jatkoimme matkaa kohti Iso Majaslampea, mutta heti liikkeelle lähdön jälkeen, jouduimme pysähtymään ja pukemaan sadetakit päälle. 




Jatkoimme vaihtelevassa säässä kulkuamme Iso Majaslammen rantaa pitkin. Rannalta löytyi nuotiopaikka, jossa joku retkeilijä oli pysähtynyt pitämään taukoa ja katselemaan järvellä asustavia joutsenia.




Iso Majaslammelta suuntasimme retkemme huipulle eli Mustakorvenkalliolle. Mustakorvenkalliolta löytyy Espoon korkein kohta, joka on 114,2 metrin korkeudella merenpinnasta. Kiipeämistä siis riitti. Mustakorvenkallio on graniittia ja granodioriittia, joissa rakoilu näkyy syvinä raitoina. Kalliolta laskeuduimme jälleen järven rantaan - nyt edessä oli Saarijärvi, jonka pinta on yli 40 metriä kalliota alempana. 




Saarijärven eteläisellä rannalla sijaitseva silokallio on matala niemi, josta on hyvä näköala järvelle. Saarijärven etelärannalla on myös muita silokallioita sekä aaltojen huuhtomia rantakivikoita.




Ennen Saarijärvelle pääsyä, pääti taivas revetä vielä kertaalleen. Satoi kaatamalla ja täytyy myöntää, etteivät varusteet aivan tämän tasoista vesisadetta kestäneet. Onneksi lämpötila oli ajankohtaan nähden korkealla, muutoin olisi saattanut kylmä yllättää.




Saarijärveltä kuljimme pienen ja pyöreän Sarkkisen järven kautta takaisin Suolikkaan rantaan, sitä kautta mökkitietä pitkin autolle ja kotiin kuumaan suihkuun.



Täytyy sanoa, että tämä osa Nuuksiota oli hyvin erämaahenkinen. Rannoilta avautui hienot maisemat alas järville ja retkeillä sai täysin rauhassa. Maastoltaan reitti on vaativa jyrkähköjen nousun ja laskujen, sekä juurakkoisten polkujen vuoksi. Syksyn sateiden vielä jatkuessa, saattaapi reitille tarvita myös hyvin vettä pitävät jakineetkin.
 

Matkaa Nuuksion järvireitille tuli noin 10 kilomteriä ja aikaa reitin kulkemiseen kului lähes kolme tuntia. Hieno syysretki!

 Reitti Movescountissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanikan luontopolku ja Kasavuori

Kauhalan ulkoilualue

Elovaaran ulkoilualue