Teijo - Sahajärven kierros
"Oletteko käyneet Teijolla?" Pakkohan se oli
kummitytölle mesengerissä myöntää, että Teijo on jäänyt kokematta eteläisistä
kansallispuistoista, vaikka se monesti onkin mielessä ollut. Aamiaisella
istuessamme tutustuimme Teijon reittitarjontaan ja sovimme muun retkiporukan
kanssa, että lähdemme kokeilemaan hieman haastavaksikin kuvailtua Sahajärven
kierrosta. Suunta siis kohti Varsinais-Suomea!
Ajoimme Nenustannummen
parkkialueelle, josta suuntasimme valkoisin reittimerkein opastetulle reitille.
Reitin alkumatka erosi kotona Movescountin avulla piirretystä reitistä, mutta
päätimme seurata puihin maalattuja reittimerkkejä uskollisemmin kuin kellon
karttaa.
Heti parkkialueen lähistöllä
sijaitsi ensimmäinen nuotiopaikka, josta otimme vielä uudelleen suuntaa.
Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, kuten reittiohjeissa oli
opastettu.
Melko pian mäntymetsä vaihtui
suoalueeseen, jossa kaikuivat muuttomatkalla olevien kurkien äänet. Pitkosten
vierellä karpalot hehkuivat punaisina ja suopursut tuoksuivat. Suo päättyi
mäntymetsään, jossa kaadetut ja kelottuneet männyt makasivat maassa, kuin
taistelun jäljiltä.
Kierroksen edetessä maisemat
vaihtelivat mäntymetsän ja suomaiseman välillä.
Reitillä oli vielä mahdollisuus ihastella kesän viimeisiä kukkia ja syksyn esiin nostattamia sieniä.
Noin neljän kilometrin kohdalle
osui ensimmäinen hieman jyrkempi ja pidempi nousu ja sitä seurannut lasku.
Askelensa sai sovitella osumaan kivien ja juurakoiden välissä kulkevaan
polkuun.
Luontoo.fi sivuston mukaan
reitille osuvat kalliot sekä Sahajärven ylitys kahdella lossilla, tekevät
reitistä haastavamman. Kallioille kiipeäminen oli siis
jo osittain saatu kunnialla suoritettua, joten edessä oli vesistön ylitys
lossilla. Saavuimme simpukoiden täyttämään rantaan, jossa tuli hyvin esiin
kesän vähäsateisuus. Lossi ei päässyt millään kulkemaan laiturille saakka veden
ollessa alhaalla. Vesistön ylitys sujui kuitenkin mainiosti maisemia ihaillen,
miehisen lihasvoiman avulla.

Kalasuntissa pidimme pienen
evästauon laavulla, jossa olisi voinut keitellä vaikka nokipannukahvit ja
paistella retkiletut aurinkoisessa säässä. Laavun varustukseen kuului myös WC.
Seuraava vesistön ylitys sujui
yhtä sutjakasti ja pääsimme ihailemaan vielä Sahajärveä.
Jatkoimme kiipeämistä polkua
pitkin kalliolle, josta avutui hienot näkymät alhaalla siintävälle järvelle.
Kalliolle oli rakennettu paljon keskusteluissakin esillä olleita kivitorneja.
Loppumatka takaisin
parkkipaikalle kuljettiin metsäpolkua ja -teitä pitkin. Pienin retkeläinen
nukahti äidin keinuvaan kyytiin ennen perille pääsyä.
Retkelle tuli matkaa
kaikkinensa 10.7 kilometriä. Vaikka retkiesitteessä reitti oli merkitty
haastavaksi, selvisi meidän viiden aikuisen, taaperon ja koiran retkikuntamme
reitistä ongelmitta noin kolmessa tunnissa.
Kommentit
Lähetä kommentti