Teijo - Sahajärven kierros

"Oletteko käyneet Teijolla?" Pakkohan se oli kummitytölle mesengerissä myöntää, että Teijo on jäänyt kokematta eteläisistä kansallispuistoista, vaikka se monesti onkin mielessä ollut. Aamiaisella istuessamme tutustuimme Teijon reittitarjontaan ja sovimme muun retkiporukan kanssa, että lähdemme kokeilemaan hieman haastavaksikin kuvailtua Sahajärven kierrosta. Suunta siis kohti Varsinais-Suomea!

Ajoimme Nenustannummen parkkialueelle, josta suuntasimme valkoisin reittimerkein opastetulle reitille. Reitin alkumatka erosi kotona Movescountin avulla piirretystä reitistä, mutta päätimme seurata puihin maalattuja reittimerkkejä uskollisemmin kuin kellon karttaa.

Heti parkkialueen lähistöllä sijaitsi ensimmäinen nuotiopaikka, josta otimme vielä uudelleen suuntaa. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, kuten reittiohjeissa oli opastettu. 

Melko pian mäntymetsä vaihtui suoalueeseen, jossa kaikuivat muuttomatkalla olevien kurkien äänet. Pitkosten vierellä karpalot hehkuivat punaisina ja suopursut tuoksuivat. Suo päättyi mäntymetsään, jossa kaadetut ja kelottuneet männyt makasivat maassa, kuin taistelun jäljiltä.

Kierroksen edetessä maisemat vaihtelivat mäntymetsän ja suomaiseman välillä. 

Reitillä oli vielä mahdollisuus ihastella kesän viimeisiä kukkia ja syksyn esiin nostattamia sieniä.

Noin neljän kilometrin kohdalle osui ensimmäinen hieman jyrkempi ja pidempi nousu ja sitä seurannut lasku. Askelensa sai sovitella osumaan kivien ja juurakoiden välissä kulkevaan polkuun.

Luontoo.fi sivuston mukaan reitille osuvat kalliot sekä Sahajärven ylitys kahdella lossilla, tekevät reitistä haastavamman. Kallioille kiipeäminen oli siis jo osittain saatu kunnialla suoritettua, joten edessä oli vesistön ylitys lossilla. Saavuimme simpukoiden täyttämään rantaan, jossa tuli hyvin esiin kesän vähäsateisuus. Lossi ei päässyt millään kulkemaan laiturille saakka veden ollessa alhaalla. Vesistön ylitys sujui kuitenkin mainiosti maisemia ihaillen, miehisen lihasvoiman avulla.

Kalasuntissa pidimme pienen evästauon laavulla, jossa olisi voinut keitellä vaikka nokipannukahvit ja paistella retkiletut aurinkoisessa säässä. Laavun varustukseen kuului myös WC.

Seuraava vesistön ylitys sujui yhtä sutjakasti ja pääsimme ihailemaan vielä Sahajärveä.

Jatkoimme kiipeämistä polkua pitkin kalliolle, josta avutui hienot näkymät alhaalla siintävälle järvelle. Kalliolle oli rakennettu paljon keskusteluissakin esillä olleita kivitorneja.

Loppumatka takaisin parkkipaikalle kuljettiin metsäpolkua ja -teitä pitkin. Pienin retkeläinen nukahti äidin keinuvaan kyytiin ennen perille pääsyä. 

Retkelle tuli matkaa kaikkinensa 10.7 kilometriä. Vaikka retkiesitteessä reitti oli merkitty haastavaksi, selvisi meidän viiden aikuisen, taaperon ja koiran retkikuntamme reitistä ongelmitta noin kolmessa tunnissa.