Lammassaari ja Kuusiluoto

Kesäyössä, vaeltaa,

lupauksein mun rinnallain. 

Taluttaa mua mukanaan, saatan olla saatilla. 

Kesäyössä, vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin. 

Sanottuu en saa sanaakaan, 

saatan olla saatilla.

- Elokuu, Saatilla

Helsingistä löytyy mahtavia retkikohteita aivan kaupungin kupeesta. Tällä kertaa päätimme lähteä tutustumaan ystävien opastuksella Lammassaareen sekä Kuusiluotoon. Jotta matkalle saataisiin riittävästi pituutta, kävimme tutustumassa myös Viikin arboretumiin.

Jätimme auton parkkiin Jokisuuntien parkkipaikalle, aivan Vanhankaupungin kosken tuntumaan. Jokaisen retkeilijän ranteesta löytyi Suunto, joten kellon synkkaan ja suunta kohti Pornaistenniemen pitkospuille. 

Pitkospuut kulkevat lahden läpi saarelle, jossa nimensä mukaisesti ei ole lampaita vaan lampaat löytyvät Kuusiluodolta. Lammassaaressa retkeilijän tulee huomioida, että saari on mökkeilyaluetta. Lammassaaresta löytyykin 106 pientä puutarhamökkiä ja retkeilijöiden on tärkeää antaa mökkeilijöille mökkirauha.

Lammassaaren pikkumökkien ja upeiden lehtometsien jälkeen suuntasimme pitkoksia pitkin Kuusiluotoon, jonne kuljetaan pienen portin läpi. Portti on muistettava sulkea, jotteivat saarella majailevat lampaat pääse karkuteille.

Pienen kulkemisen jälkeen saavuimme kallioille, jossa saaren kolme villaturkkia löytyivät. Nuoret pässit olivat hyvin seurallisia ja pitivät rapsuttelusta, melkein jopa niin paljon, että selkänsä kääntäminen tuntui olevan pieni riski.

Lammassaari ja Kuusiluoto ovat hyvä retkikohde myös lasten kanssa retkeileville.

Kuljettuamme Lammassaaren pitkokset takaisin, otimme suunnaksi Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen. Olimme piirtäneet reitin kulkemaan pitkin rantaa, joten oletuksena oli upeasta merenlahti maisemasta nauttiminen. Polku oli kuitenkin erittäin juurakkoinen eli eteensä sai katsoa ja näkymät lahdelle peitti korkea kaislikko.

Polulta pääsi  poikkeamaan Piilokojulle, josta voi tarkkailla lahdella majailevia vesilintuja. Kävimme kurkkaamassa majaan, mutta kuvia emme kehdanneet sorsista jäädä ottamaan, sillä majassa oli muutama luontokuvaaja hieman erilaisella laitteistolla varustautuneina - olisi kännykkä kalvennut järkkäreiden rinnalla.

Rantapolun jälkeen kuljimme pitkin erittäin suosittua Vanhankaupunginlahden ulkoilu- ja virkistysaluetta kohti Viikin arboretumia. Viikin arboretum eli puulajipuisto on perustettu vuonna 1969 puulajitieteen tutkimusta ja opetusta varten. Alue on kooltaan noin 20 hehtaarin suuruinen, jolla kasvaa sekä kotimaisia, että Suomessa menestyviä ulkomaisia puu- ja pensaslajeja. 

Nykyään alueella kasvaa noin 250 eri puu- ja pensaslajia. Arboretum on metsämaastoa ja koostuu kasvimaantieteellisistä ja systemaattisista osastoista sekä luonnonalueista. Puistossa on mm. vaahtera-, paju- ja lehmuskokoelma, joita täydentää luonnontilaiset kallioalueet ja tervaleppälehto.

Retkellä oli havaittavissa syksyn merkkejä. Vanhankaupunginlahti kaikui sorsalintujen äänistä ja Viikin pelloilta, lehmien seasta, nousi lentoon suuri parvi Kanadanhanhia.

Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen maisemiin sijoittunut retki, oli pituudeltaan tasan 10 kilometriä. Aikaa retkeen kului kaikkine pysähdyksineen reilut kaksi tuntia.