1000 kilometriä

Aurinkoinen talvikeli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan kohti Inkoon Kopparnäsiä. Olimme aiemmin tehneet samoissa masemissa vajaan kahdenkymmenen kilometrin reitin lokakuussa 2018.  Tällä kertaa jätimme auton parkkiin lähelle Kopparnärvägenin nuotiopaikkaa ja lähdimme kulkemaan tiensuuntaisesti ja osittain tietä pitkin kohti Kopparnäsin kartanoa ja Råbergsvägeniä. Kopparnäsin kartanosta ei ole enää jäljellä kuin kivijalka ja luototaulut kertomassa upeasta  menneisyydestä. Tammikuussa koiranheisi eikä valkolehdokin tuoksu leijunut kartanon mailla, mutta joitakin kevään merkkejä luonnossa oli jo havaittavissa. Kuljimme pitkän matkan Råbergsvägeniä pitkin ja useassa kohtaa pellonlaidalla pääsimme näkemään myös hirvimiehiä passissa, odotellen sarvipään ilmesymistä ammuntaetäisyydelle. Råbergsvägeniltä pääsimme hetkeksi nauttimaan Kopparnäsin kallio- ja metsämaisemista, ennen kuin saavuimme Störsvikintielle ja Kolaholmeniin. Kolaholmeni...

Lähdimme happihyppelylle harmaana tammikuisena sunnuntainan Nuuksion kansallispuiston maisemiin. Tällä kertaa jätimme auton Kattilantien pysäköintialueelle ja otimme suunnan kohti Vähä-Holmaa. Vähäluminen talvi sopii meille polkujen tallaajille, eikä tälläkään kertaa tarvinnut välittää hiihtolatujen kulkusuunnasta tai laduille astumisen vaaroista. Polut olivat sulat ja osittain erittäin märät runsaiden talvisateiden jäljiltä. Tuntui, että marraskuun sateet olivat jatkuneet koko talven, eikä luonto ollut kyennyt hyödyntämään kaikkea vesimäärää omiin tarpeisiinsa. Retkellä oli tarpeen varrelliset coretex-kengät ja paikoitellen ei kumisaappaistakaan olisi haittaa ollut. Sadekeleistä ja lumettomuudesta huolimatta, Vähä-Holma oli osittain harmaan jääpinnan peittämä. Vähä-Holmalta matka jatkui kohti Saarilammen nuotiopaikkaa, jossa pidimme pienen teetauon. Saarilammelta jatkoimme matkaamme Klassarinkierroksen polkua pitkin ja Valkialammentien yli kohti Siko...