Kopparnäs, osa 2
Aurinkoinen talvikeli houkutteli pakkaamaan eväät reppuun ja suuntaamaan kohti Inkoon Kopparnäsiä.
Olimme aiemmin tehneet samoissa masemissa vajaan kahdenkymmenen kilometrin reitin lokakuussa 2018. Tällä kertaa jätimme auton parkkiin lähelle Kopparnärvägenin nuotiopaikkaa ja lähdimme kulkemaan tiensuuntaisesti ja osittain tietä pitkin kohti Kopparnäsin kartanoa ja Råbergsvägeniä.
Kopparnäsin kartanosta ei ole enää jäljellä kuin kivijalka ja luototaulut kertomassa upeasta menneisyydestä. Tammikuussa koiranheisi eikä valkolehdokin tuoksu leijunut kartanon mailla, mutta joitakin kevään merkkejä luonnossa oli jo havaittavissa.
Kuljimme pitkän matkan Råbergsvägeniä pitkin ja useassa kohtaa pellonlaidalla pääsimme näkemään myös hirvimiehiä passissa, odotellen sarvipään ilmesymistä ammuntaetäisyydelle.
Råbergsvägeniltä pääsimme hetkeksi nauttimaan Kopparnäsin kallio- ja metsämaisemista, ennen kuin saavuimme Störsvikintielle ja Kolaholmeniin. Kolaholmenin tien päätyttyä, pääsimme ihailemaan merimaisemia. Osittain polut olivat vielä jäässä ja osittain hyvinkin märkiä, joten askeleitaan sai tarkkailla, jottei löytänyt itseään mutalammikosta.
Rannalla kulkiessa ohitimme Ålandsberetin muinaishaudan sekä kipusimme kallion laelle ihailemaan sieltä avautuvaa näkymää Itämerelle.
Ohitimme myös Kopparnäsin taukopaikan, sillä taukopaikalla oli suhteellisen paljon väkeä viettämässä sunnutaipäivää. Jatkoimme rantaa pitkin kohti lähtöpaikkaamme.
Auringon jo laskiessa, saavuimme grillipaikalle, jossa nautimme vielä eväät ennen kotimatkalle lähtöä.
Retkelle tuli pituutta n. 13.3 kilometriä ja aikaa matkan kulkemiseen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. Kalliot olivat paikoitellen jäässä ja osittain polku oli hyvinkin märkä. Kopparnäsin reitiltä avautuvat maisemat ovat upeat!
Olimme aiemmin tehneet samoissa masemissa vajaan kahdenkymmenen kilometrin reitin lokakuussa 2018. Tällä kertaa jätimme auton parkkiin lähelle Kopparnärvägenin nuotiopaikkaa ja lähdimme kulkemaan tiensuuntaisesti ja osittain tietä pitkin kohti Kopparnäsin kartanoa ja Råbergsvägeniä.
Kopparnäsin kartanosta ei ole enää jäljellä kuin kivijalka ja luototaulut kertomassa upeasta menneisyydestä. Tammikuussa koiranheisi eikä valkolehdokin tuoksu leijunut kartanon mailla, mutta joitakin kevään merkkejä luonnossa oli jo havaittavissa.
Kuljimme pitkän matkan Råbergsvägeniä pitkin ja useassa kohtaa pellonlaidalla pääsimme näkemään myös hirvimiehiä passissa, odotellen sarvipään ilmesymistä ammuntaetäisyydelle.
Rannalla kulkiessa ohitimme Ålandsberetin muinaishaudan sekä kipusimme kallion laelle ihailemaan sieltä avautuvaa näkymää Itämerelle.
Ohitimme myös Kopparnäsin taukopaikan, sillä taukopaikalla oli suhteellisen paljon väkeä viettämässä sunnutaipäivää. Jatkoimme rantaa pitkin kohti lähtöpaikkaamme.
Auringon jo laskiessa, saavuimme grillipaikalle, jossa nautimme vielä eväät ennen kotimatkalle lähtöä.
Retkelle tuli pituutta n. 13.3 kilometriä ja aikaa matkan kulkemiseen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. Kalliot olivat paikoitellen jäässä ja osittain polku oli hyvinkin märkä. Kopparnäsin reitiltä avautuvat maisemat ovat upeat!
Kommentit
Lähetä kommentti