Nuuksio, Kattilantie 424
Lähdimme happihyppelylle harmaana tammikuisena sunnuntainan Nuuksion kansallispuiston maisemiin.
Tällä kertaa jätimme auton Kattilantien pysäköintialueelle ja otimme suunnan kohti Vähä-Holmaa. Vähäluminen talvi sopii meille polkujen tallaajille, eikä tälläkään kertaa tarvinnut välittää hiihtolatujen kulkusuunnasta tai laduille astumisen vaaroista.
Polut olivat sulat ja osittain erittäin märät runsaiden talvisateiden jäljiltä. Tuntui, että marraskuun sateet olivat jatkuneet koko talven, eikä luonto ollut kyennyt hyödyntämään kaikkea vesimäärää omiin tarpeisiinsa. Retkellä oli tarpeen varrelliset coretex-kengät ja paikoitellen ei kumisaappaistakaan olisi haittaa ollut.
Sadekeleistä ja lumettomuudesta huolimatta, Vähä-Holma oli osittain harmaan jääpinnan peittämä.
Vähä-Holmalta matka jatkui kohti Saarilammen nuotiopaikkaa, jossa pidimme pienen teetauon. Saarilammelta jatkoimme matkaamme Klassarinkierroksen polkua pitkin ja Valkialammentien yli kohti Sikoilampea.
Talvinen reitti oli paikoiteillen liukas sateen vuoksi ja paikoitellen polku oli kadonnut veden alle, joten poikkeusreittejä täytyi etsiä metsän puolelta. Reitillä oli paljon myös juurakoita, jotka nousivat ylös polulta ja vaativat omalta osaltaan tarkkuutta kulkemiseen.
Saapuessamme Holma-Saarijärven laavulle ja nuotiopaikalle, aurinko näyttäytyi värjäten maisemaa ja saaden rannan sammalikon vihertämään entisestään. Laavulla ja nuotiopaikalla oli muitakin talvipäivästä nautiskelijoita, mutta hyvin saimme makkaramme grillattua.
Holma-Saarijärveltä polku nousi kohti korkeuksia, josta avautui hienot maisemat järvelle. Kalliolta laskeuduimme melko uusia rappusia pitkin takaisin polulle ja Haukkalammenkirrokselle.
Lopumatkan kuljimme melkoisen levää metsätietä pitkin. Tällä osalla retkeä väisitimme ratsuryhmää, joka tulla tömisteli ohitsemme. Hevosten vanavedessä saavuimme takaisin Kattilan pysäköintialueelle.
Sunnuntairetkellemme tuli matkaa 13.7 kilometriä, jonka kulkemiseen kulutimme aikaa kolme ja puoli tuntia.
Tällä kertaa jätimme auton Kattilantien pysäköintialueelle ja otimme suunnan kohti Vähä-Holmaa. Vähäluminen talvi sopii meille polkujen tallaajille, eikä tälläkään kertaa tarvinnut välittää hiihtolatujen kulkusuunnasta tai laduille astumisen vaaroista.
Polut olivat sulat ja osittain erittäin märät runsaiden talvisateiden jäljiltä. Tuntui, että marraskuun sateet olivat jatkuneet koko talven, eikä luonto ollut kyennyt hyödyntämään kaikkea vesimäärää omiin tarpeisiinsa. Retkellä oli tarpeen varrelliset coretex-kengät ja paikoitellen ei kumisaappaistakaan olisi haittaa ollut.
Sadekeleistä ja lumettomuudesta huolimatta, Vähä-Holma oli osittain harmaan jääpinnan peittämä.
Vähä-Holmalta matka jatkui kohti Saarilammen nuotiopaikkaa, jossa pidimme pienen teetauon. Saarilammelta jatkoimme matkaamme Klassarinkierroksen polkua pitkin ja Valkialammentien yli kohti Sikoilampea.
Talvinen reitti oli paikoiteillen liukas sateen vuoksi ja paikoitellen polku oli kadonnut veden alle, joten poikkeusreittejä täytyi etsiä metsän puolelta. Reitillä oli paljon myös juurakoita, jotka nousivat ylös polulta ja vaativat omalta osaltaan tarkkuutta kulkemiseen.
Saapuessamme Holma-Saarijärven laavulle ja nuotiopaikalle, aurinko näyttäytyi värjäten maisemaa ja saaden rannan sammalikon vihertämään entisestään. Laavulla ja nuotiopaikalla oli muitakin talvipäivästä nautiskelijoita, mutta hyvin saimme makkaramme grillattua.
Holma-Saarijärveltä polku nousi kohti korkeuksia, josta avautui hienot maisemat järvelle. Kalliolta laskeuduimme melko uusia rappusia pitkin takaisin polulle ja Haukkalammenkirrokselle.
Lopumatkan kuljimme melkoisen levää metsätietä pitkin. Tällä osalla retkeä väisitimme ratsuryhmää, joka tulla tömisteli ohitsemme. Hevosten vanavedessä saavuimme takaisin Kattilan pysäköintialueelle.
Sunnuntairetkellemme tuli matkaa 13.7 kilometriä, jonka kulkemiseen kulutimme aikaa kolme ja puoli tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti