Karkalin luonnonpuisto ja Torholan luola
Kukkahääpäivän osuessa huhtikuun viimeisille viikoille, päätimme lähteä sen kunniaksi ihailemaan vuokkojen loistoa Karkalin luonnonpuistoon.
Hyppäsimme koronaviruksesta huolimatta ystäväpariskunnan kanssa autoon ja ajoimme Lohjalle, Karkalin luonnonpuiston pysäköintialueelle, joka oli täynnä autoja. Saimme auton kuitenkin soviteltua parkkialueelle ja pääsimme matkaan.
Lähdimme kohti lähdettä, joka sijaitsee suurten haapojen ja lukemattomien pähkinäpensaiden
hallitsemassa lehdossa. Lähteen reunat on kivennyt piispa Johansson, joka yli sata vuotta sitten mieltyi Karkalinniemen kauneuteen ja edisti alueen suojelua.
Lähdimme kohti lähdettä, joka sijaitsee suurten haapojen ja lukemattomien pähkinäpensaiden
hallitsemassa lehdossa. Lähteen reunat on kivennyt piispa Johansson, joka yli sata vuotta sitten mieltyi Karkalinniemen kauneuteen ja edisti alueen suojelua.
Lähteeltä suuntasimme havupuuvoittoisen metsätaipaleen läpi kohti pähkinäpuulehtoa, josta onnistuimme löytämään muutaman keltavuokonkin valko- ja sinivuokkojen joukosta.
Lehdosta laskeuduimme Lohjanjärven rannalle ja nousimme ylös kalliolle, jossa päätimme pitää pienen evästauon. Avotulen teko on Karkalissa kielletty, joten retkieväät valmistuivat Trangialla keitellen.
Makoisan evästauon jälkeen matka jatkui kohti niemen kärkeä. kärkeä lähestyttäessä, on polku osittain vaikekulkuista rantakivikkoa ja ylittää joitakin mäkiä.
Löytyy rannalta myös kunnon pitkospuutkin.
Reitin alkupään lyhyet lenkit ovat helppokulkuisia, mutta pisimmässä lenkissä on haastetta ja korkeuserojakin löytyy. Kokonaisuudessaan Karkalin luoononpuiston reitti kulkee enimmäkseen metsässä, mutta mahtuu mukaan myös rantaa, kalliota ja pieni metsäniitty, joka on muisto ajalta, jolloin suurin osa Karkalin pähkinälehdoista raivattiin viljelyksille.
Karkalin
luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista ja sen keväinen vuokkoloisto
on vertaansa vailla. Puistoon saa tutustua vain
viitoitetulta reitiltä, sillä alueen luonto ei kestä retkeilyn
aiheuttamaa kulutusta. Reitillemme tuli matkaa 5.3 kilometriä ja aikaa kulutimme (ilman taukoa) reitin kulkemiseen noin 75 minuuttia.
Karkalin luonnonsuojelualueelta lähtiessämme päätimme vielä poiketa Torholan luolalla, joka on Suomen suurimpia jääkauden
sulamisvesien synnyttämiä luonnonluola muodostumia. Luola on lähes 30 metriä
pitkä ja siellä on erilaisia isompia ja pienempiä onkaloita.
Tällä kertaa kävimme kääntymässä vain luolan suulla, sillä lähempi luolaan tutustuminen olisi vaatinut mukaan kunnon valon - kännykän taskulampulla ei kovin pitkälle nähnyt.
Karkalintien parkkipaikalta on merkitty luolan ympäristöön noin kilometrin mittainen luontopolkulenkki. Polun varrella voi tutustua muun muassa Suomessa kasvaviin harvinaisiin kynä – ja vuorijalaviin sekä upeisiin niinipuihin eli metsälehmuksiin. Puiden ollessa vielä lehdettömiä, kuviin osuikin sinivuokkoja eri sävyissä.
Tällä kertaa kävimme kääntymässä vain luolan suulla, sillä lähempi luolaan tutustuminen olisi vaatinut mukaan kunnon valon - kännykän taskulampulla ei kovin pitkälle nähnyt.
Karkalintien parkkipaikalta on merkitty luolan ympäristöön noin kilometrin mittainen luontopolkulenkki. Polun varrella voi tutustua muun muassa Suomessa kasvaviin harvinaisiin kynä – ja vuorijalaviin sekä upeisiin niinipuihin eli metsälehmuksiin. Puiden ollessa vielä lehdettömiä, kuviin osuikin sinivuokkoja eri sävyissä.
Kommentit
Lähetä kommentti