Hiidenkierros

Viikon mökkeilyn jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti kotia. Päätimme lähteä laskeutumaan Itärajaa pitkin rauhalliseen tahtiin ja ensimmäiseksi taukopaikaksi valikoitui Anttolan hovi. Sisäänkirjaus, varusteiden vaihto ja suunta kohti Neitvuorta. 


Latasimme navigaattoriin Hiidenmaan tilan viereisen pysäköintialueen osoitteen. Navigaattoria seuraamalla päädyimme ajelemaan pitkin kärrypolkuja, mutta kaiken kurvailun jälkeen löysimme kuin löysimmekin perille, auton lämpömittarin näyttäessä 25 astetta.  

Parkkialueelta lähtee oranssein merkein viitoitettu n. 4 km:n retkeilyreitti "Hiijje silimukka”, mutta meidän suunnitelmissa oli yhdistää "Hiijje silmukan" ja Hiidenkierroksen retkeilyreitit saadaksemme retkelle lisää mittaa. Lähdimme siis kulkemaan "Hiijje silmukan" reittiä kohti Neitvuoren huippua.
Reitti kulkee Hiidenmaan tilan ohi, jossa lampaat laiduntavat kesäisin hoitamassa maisemaa ja harvinaistunutta niittykasvillisuutta. Tällä kertaa lampaat olivat tilusten toisella laitamilla, joten lähempi tuttavuus ruohonsyöjiin jäi vain haaveeksi.

Tilan jälkeen alkoikin sitten nousu, joka jatkui ja jatkui ja jatkui, noin puolentoista kilometrin verran. Mutta mitkä maisemat Neitvuorelta avautuikaan! 
Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista 184 m, jonka huippu on 110 m Saimaan pintaa korkeammalla. Neitvuorelta avautuu mahtavat näkymät jopa kymmenien kilometrien päähän Luonterin saaristoon.
Neitvuori tunnettiin ennen Hiidenvuorena, mutta sitä alettiin nimittämään Neitvuoreksi Isovihan aikaan venäläisiä paenneen neidon syöksyttyä alas jyrkänteeltä. Toisen tarinan mukaan neito hyppäsi vuorelta sydänsurujen vuoksi. Niin tai näin, on pudotusta ollut runsaasti ja lopputulos surullinen.

Aikamme maisemia ihailtuamme, jatkoimme matkaa ajatellen kiipeämisen olevan suurimmaksi osaksi jo takana päin - kuinka väärässä olimmekaan! Reitti laskeutui vuoroin kuusimetsään ja nousten takaisin kallion laelle. "Hiijje silmukan" reitin varteen osui monia huippuja, joista pääsi vielä ihailemaan alla avautuvaa rikkonaista Saimaata.
Lähdimme laskeutumaan Neitvuorelta kohti Harvalaisen lampea, josta matkamme jatkui Hiidenkierrokselle. Hiidenkierroksen reitti on  kunnostettu ja viitoitettu, joten eksymisen vaaraa ei näilläkään poluilla syntynyt. Hiidenkierroksen polkureitistöä pitää kunnossa Hiidenmaan Retket-yhdistys talkoovoimin.
Kuljimme Hiidenkierroksen vaihtelevia maastoja maisemia ihaillen.  
Patikoituamme noin 5.5 kilometriä lähtöpisteestä, saavuimme Hiidenkodalle, josta opastuksen mukaan matkaa takaisin parkkipaikalle olisi jäljellä vielä kahdeksan kilometriä. 
Ei muuta kuin jalkaa toisen eteen ja matkaa jatkamaan. Ilman ollessa hiostavan kuuma, toi matkalle osunut hiekkatien pätkä pientä helpotusta retken tekoon.
Hiekkatieltä poikettiin jälleen metsäpolulle ja pian saavuimmekin Riihijärven rantaan. Riihijärven päästä löytyi oivallinen näköalapaikka, josta aukesi hienot maisemat alas järvelle. 

Maastot vaihtelivat Kontiosuon ja Kaatronlammen rantamaisemista vahoihin kuusikoihin ja saniaismetsiin. Tässä kohtaa reittiä pääsimme ylittämään myös pienen joen kiviä pitkin sekä kulkemaan tiukkojakin nousuja.
Myllyjoen kohdalla usko suuntavaistoon meinasi pettää ja risteyksessä oleva karttakin oli sen verran huonokuntoinen, että meinasimme lähteä kulkemaan väärään suuntaan. Muutaman harha-askeleen jälkeen palasimme kuitenkin oikealle reitille ja tutut reittimerkitkin löytyivät.
Seuraavana olikin edessä retken toiseksi kovin nousu, sillä edessä oli Kotkanpesänvuori. Vuorelta löytyi myös näköalapaikka, josta avautui näkymä kauas havupuumetsiin.
Pian Kotkanpesänvuoren jälkeen saavuimmekin Hiidenkierroksen yhdysreitille ja "Hiijje silmukalle". Tästä loppumatka olikin pelkkää alamäkeä. Matkalle osui vielä hieno laavu retkipöytineen.

Retkemme kokonaispituudeksi tuli 13 kilometriä ja aikaa haastavan reitin kulkemiseen kului lähes 3.5 tuntia. Upea reitti ja kaiken kiipeämisen arvioinen! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanikan luontopolku ja Kasavuori

Kauhalan ulkoilualue

Elovaaran ulkoilualue