Ympäri Aulangonjärven

Pienen tihkusateen saattelemana lähdimme kesäloman ensimmäiselle retkelle Hämeenlinnaan. Ajoimme auton parkkiin Aulangonvuoren parkkipaikalle ja lähdimme kiipeämään kohti näköalatornia. 

Aulangon näkötorni on valmistunut vuonna 1907 ja sen on suunnitellut arkkitehti Waldemar Aspelin. Ensimmäinen näköalapaviljonki Aulangon huipulle rakennettiin jo 1800-luvun lopussa, jolloin alue oli jo suosittu retkikohde. Näköalatornin rakennutti eversti Hugo Standertskjöld, joka oli upporikas asetehtailija, vieraanvarainen hyväntekijä ja omalaatuinen romantikko.

Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan ja 70 metriä viereisen Aulangojärven pinnan yläpuolella. 33 metriä korkeasta tornista avautuu näkymä Vanajaveden laaksoon, joka on yksi Suomen kansallismaisemista. Retkipäivänämme maiseman lisäväriä toi runsaiden sateiden nostattama usva.

Näkötornin juurella on vuonna 1934 valmistunut näköalatasanne, josta voi vielä ihailla Aulangonjärveä. Näköalatasanteen alapuolella on Lennart Segerstålen maalama metsästysaiheinen  fresko. Näköalatasanteen vierestä lähtee kiviportaat Aulangonvuoren jyrkänteelle, jossa sijaitsevassa luolassa on vuodelta 1905 kuvanveistäjä Robert Stigellin karhuperheveistos. 

Karhuluolalta lähdimme kulkemaan pitkin Aurangonjärven rantaa. Kävimme ihailemassa järveä myös Lusikkaniemestä, josta löytyy yksi järven uimarannoista. 

Kihtersuon uimarannalta sukelsimme Sibeliuksen metsään, joka on vajaan sadan hehtaarin kokoinen Hämeenlinnan kaupungin hallinnoima luonnonsuojelualue. Alueella pääsimme kulkemaan pitkin järvenrantaa sekä pellonpiennarta etsien samanlaista insipiraatiota ja innostusta kuin kansallissäveltäjämme aikanaan.

Käärmekalliolle nousimme tukevia metalliportaita pitkin. Kalliolta löytyi nuotiopaikka, jossa olisi voinut lämmitellä eväitä ja jäädä ihastelemaan Sibeliuksen hengen kanssa Hämeenlinnan maisemia. Ennen Aulangon Heikkilään siirtymistä kuljimme vielä Levonkorven noron ja metsäkirkon läpi.

Kuljimme hetken golfkentän laitamilla viljapellon suhistessa tuulessa.

Lyhyen hiekkatieosuuden jälkeen, palasimme metsään ja saavuimme Aulangon ulkoilumajalle, jossa pidimme pienen kavitauon. 

Ulkoilumajalta jatkoimme matkaa golfkentän ja Onnentemppelin ohi kohti Mäntykärkeä.

Mäntykärjestä löytyi myös tekosaaret, jotka on rakennettu Vanajaveteen alueen asukkaiden ja retkeilijöiden käyttöön. Toisesta saaresta löytyy myös vuokrakota, johon mahtuu noin 20 henkilöä. Vuokran hintaan kuuluu myös puut.

Jatkoimme matkaamme pitkin Vanajaveden rantaa ja ratsastuskoulun ohi Aulangon kylpylän maisemiin.

Kylpylän kulmalta nousimme takaisin luonnonsuojelualueelle, jossa retkeilimme yhdessä hevosten kanssa.

Saavuimme Metsälammen rantaan, joka on keinotekoinen lampi Aulangon puistometsässä. Lammenrannalta pääsimmekin takaisin lähtöpaikalle ja 12.5 km retki oli valmis. Vietimme Aulangon maisemissa vajaat kolme tuntia.

Retki Aulangon puistometsässä ei välttämättä vaadi erityisiä retkeilytaitoja, sillä reitin voi valita esteettömyyden tai oman jaksamisen mukaan.