Kyynärpäänjoen polku
Hotelli Rennossa vietetyn yön jälkeen suuntasimme nokan kohti Parikkalaa ja Oronmyllyltä löytyvää Kyynärpäänjoen polkua. Parikkalan kunnan sivuilla kerrottiin Kyynärpäänjoen polun johdattavan retkeilijän läpi mäntykankaiden ja kuusikoiden, halki virtaavalle Kyynärpäänjoelle - tänne siis!
Jätimme ohjeiden mukaan auton Oronmyllyn toimintakeskuksen pihaan ja lähdimme seuraamaan oransseja reittimerkkejä. Reittikuvauksen mukaan polku kulkee noin neljän kilometrin verran helppokulkuisia teitä pitkin. Jo heti ensimmäinen kilometri kuljettiinkin Oronmyllyntiellä.
Oronmyllyntieltä käännyimme pienemmälle metsätielle, jossa matkanteko jatkui reippaaseen tahtiin. Metsätie vaihtui tiestä toiseen ja lopulta pieneen polkuun, jota pitkin kuljimme kohti Kyynärpäänjoen ensimmäistä ylitystä.
Ylitettyämme joen pientä puista siltaa myöden, saavuimme kuusimetsään, jossa saimme seuraksemme pikkusiivekkäitä. Kolmisen kilometriä kuljettuamme, tulimme risteykseen, josta olisi voinut poiketa reitin ensimmäiselle laavulle.
Matkamme jatkui pitkin metsäteitä - läpi mäntykankaiden, kuusikoiden ja hakkuualueiden.
Kuivan kangasmaaston jälkeen ylitimme joen toistamiseen reilun neljän kilometrin kohdalla. Joen ympäristössä maisema muuttui kosteammaksi ja kohta saavuimmekin ensimmäiselle suoalueelle.
Mikäli mustikan kukinta onnistui tänä vuonna, niin onnistui myös hillan. Pikkuinen suo oli täynnä lakkoja ja alueelta olisi nopeasti saanut kerättyä hyvät hillomarjat.
Ennen Mälkiänmäenlaavua, matkamme jatkui kangasmetsissä ja metsäteillä.
Mälkiänmäen laavulta löytyi kolme hiidenkirnua, jotka ovat syntyneet muiden hiidenkirnujen tavoin sulamisvesien pyörittäessä kivenlohkareita kalliota vasten.
Suoalueen läpi tarvottuamme, jatkoimme matkaa Rajansuontielle ja siitä Oronmyllyntien kautta takaisin toimintakeskukselle.
Reitti laskeutui vielä toimintakeskuksen pihasta Kyynärpäänjoelle. Rannasta löytyy myös mylly, joka sai patoamis- ja myllynpyörittämisluvan Ruotsin vallan aikana n. vuonna 1650 kuningatar Kristiinalta. Isännät tulivat tuolloin hyvinkin pitkien matkojen takaa myllylle jyväsäkkeineen ja lähtivät hyvät jauhot ja ryynit mukanaan kotimatkalle. Mylly antoikin Karjalan ja Savon kylille jauhoa pitkiksi ajoiksi.
Kyynärpäänjoki mutkittelee halki jääkauden sulamisvesien kerrostamien hiekka- ja sorakenttien. Jos silmät pitää reitin varrella auki, voi havaita polun varrelta myös muitakin merkkejä jääkausista.
Puumalan Norppapolun jälkeen, odotimme myös Parikkalan maisemilta enemmän. Mielestämme reitti oli helppokulkuinen, eikä vaatinut kulkijalta suurempia ponnisteluja. Reitin parasta antia olikin Kyynärpääjoen ranta ja Oronmylly.
Reitille tuli matkaa Parikkalan kunnan lupaamat 9.5 kilometriä ja aikaa joen sekä myllyn ihasteluineen, kului vajaat kaksi tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti