Repovesi

Repovedelle lähdimme Anttolassa hyvin nukutun yön jälkeen. Edellisissä retkikohteissa oli ollut hyvin tilaa retkeillä, mutta Repoveden kansallispuiston parkkipaikka lupaili väentungosta.

Astuimme sisään Repoveden portista auringon paisteessa ja lähdimme reippain askelin kulkemaan kohti uusittua Repoveden siltaa. 

Edellisellä kerralla Repovedellä käydessämme heiluvalla Lapinsalmen riippusillalla oli jonoa molemmin puolin ja sillan ylittämiseen kului odotteluineen puolisen tuntia. Nyt sillalla sai liikkua aivan rauhassa, eikä ruuhkaa ollut.

 

Puunjuurien lomassa hyppelehtien pääsimme Katajavuoren juurelle ja lähdimme kiipeämään pitkin puurappusia kohti korkeuksia ja Katajavuoren näköalapaikkaa.

Katajavuorelta avautui Neitvuoren tavoin upeat kansallismaisemat. Tällä kertaa pääsimme ihastelemaan Lapinsalmea saarineen.

Katajavuorelta matkamme jatkui kallioita ja jyrkänteen reunoja pitkin kuusimetsissä tarpoen, kohti Katajajärveä. Matkalla ohittelimme hitaampia ja ehkä meitäkin hieman jäärempiä kulkijoita.

Reittimme kulki paikoitellen hyvinkin lähellä Katajajärven rantaa...


...välillä pitkin kivikoita, juurakoita ja erinäisiä esteitä väistellen...


...ja välillä sorapäällyisteistä polkua reippaillen.
Kuutinkanavalle päästiin päällystettyä polkua pitkin vielä hyvin helteisissä tunnelmissa, vaikka taivas olikin jo uhkaavan harmaa. Säätiedoissa oli luvattu Repovedelle ukkosta, jota hiostava ilma ja tuuli lupailivat.


Jatkoimme matkaa Kuutinkanavalta kohti Hermusenlahtea eväspatukoita popsien ja taivasta seuraillen. Olimme nimittäin jättäneet sadetakin autoon turhana painolastina. 


Nousimme takaisin kalliolle, jossa sai olla tarkkana askeleidensa kanssa, sillä eroosio oli tehnyt tässäkin kohtaa reittiä tehtävänsä. 

Luonnonesteitä kierrellen, ylitellen ja väistellen sekä maisemia ihaillen, jatkui matkamme kohti Lapinsalmea.

 

Kulkumme jatkui honkien ja koivujen reunustamilla poluilla ja pilvien tehdessä tilaa auringolle. Pikkuhiljaa saavuimme Kapiaveden rantaan ja Määkijälle.

 



Pienen odottelun jälkeen, salmen ylitys sujui sutjakkaasti Ketunlossilla eli käsikäyttöisellä vaijerilossilla. Ketunlossi on käytössä vain sulanveden aikaan, sillä rantojen jäätyessä Ketunlossi laitetaan talviteloille.

Lapinsalmen ylityksen jälkeen matkaa parkkipaikalle ei enää ollutkaan jäljellä kuin vajaa kilometri.

Edellisellä kerralla kiersimme Kaakkurinkierroksen, mutta tälle kerralle rakensimme reitin Reposalmesta löytyviä polkuja hyödyntäen. Kuljimme Repoveden maastoissa 11.3 kilometriä pikkusen vajaassa kolmessa tunnissa. Metsässä oli parkkipaikan tungoksesta huolimatta hyvin tilaa, eikä ukkostakaan saatu. 

Repoveden kansallispuisto on kohde, jota ei kannata jättää missään nimessä välistä lomaillessa tai liikkuessa Kouvola-Mäntyharju akselilla.



 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanikan luontopolku ja Kasavuori

Kauhalan ulkoilualue

Elovaaran ulkoilualue